Kettu luki mielenkiintoisen artikkelin El Pais lehdestä meistä internetin käyttäjistä. Internauta, eli mainio nimi käyttäjälle espanjaksi. Monet kuulema jäävät netin koukkuun. Tarkistavat postinsa tämän tästä. Miksikö? Jos joku olisi sattunut meilaamaan. Aika hassua. Eihän sitä postilaatikollakaan juosta alvariinsa. Nuoret ne kuulema vasta taitavia ovat. Pystyvät lukemaan postia, juttelemaan kaverin kanssa netissä ja syömään samalla kertaa. Jos työpaikalla ovat varmaan tekevät hommatkin siinä sivussa. Ainakin luulevat.

Tänään kettu oli kävelyllä luonnonhelmassa. Valkovuokot kukkivat valtavana verhona. Linnut livertelivät ja luonto oli loistossaan. Toiseksi kuitenkin jäi koko luomakunta. Erääseen soppeen oli majoittunut kaveriporukka. Ei muuta kuin autosta kova vahvistinmökä päälle ja mäyräkoirien vatsat auki. Siitä se päivä liikkeelle lähti. Ei kuulunut enä peipon liverrys.

Kettu herkuttelee. Kettumuori paistoi erinomaista pitsaa ja omenapiirakkaa. Omenapiirakka jätskin kera. Taitaa jäädä kirjoitus tähän.

Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!

Taas kettu seurasi lastentarhanopettaja Hennan työskentelyä. Ovat ne sitten huippukoulutettua väkeä nuo lastentarhanopettajat. Hennan työskentely on niin prikulleen ajateltua, että ei kettu voi muuta kuin ihmetellä. Kaikki tapahtuu aivan luonnostaan. Pientä opetusta, tapakoulutusta ja kaikkea sitä mitä elämä vaatii. Olisi se mielenkiintoista seurata jonkin aikaa miten hyviä opettajia koulutetaan. Turvallista on lähettää lapsi hyvään tarhaan. Kettu epäilee, että opettajat ovat alipalkattuja. Kettu tietää, että kaiken maailman koneenhoitajille maksetaan runsaita palkkoja lastentarhanopettajien palkkaan verrattuna. Koneenhoito ajaa lapsen opettamisen edelle. Meillä on naisministereitä ollut ja on yhä edelleen, mutta miksi hekään eivät ota asiaa esille. Kaipa ne vaalien alla kaikki asiasta touhottavat ja siihen se sitten jääkin.

Kun kettu tuli aamulla uimasta ei ollut uskoa mitä lööpeissä näki. Vanhan ihmisen poismenosta oli iso lööppi. Voi hyvät hyssykät sanoo kettu. Iltapäivälehden nuoret toimittajat mässäilevät hautajaisilla. Menkööt kuuseen koko porukka. Eikö lehti muuten enää käy kaupaksi? Mahtaa se olla ylevä tunnelma nuorelta jengillä, kun kirjoittaa hautajaisista. Toimittajaporukka pitäisi laittaa kuukaudeksi Malmin hautausmaalle kantajiksi niin tulisi kokemusta asiasta. Kaipa siinä kirjoittelun riemu häipyisi. No kun tanssit on tanssittu ja tangomarkkinat eivät ole avautuneet niin jollakin sivut on täytettävä.

Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!

ps. suntuubista löytyy lisää

ketunkolosta seillä kurkistellaan. On farmikuviakin.

Mitä kuuluu kirjamaailmalle? Ihan hyvää. Ketun kauppaa menee tasaiseen tahtiin. Runokeikat on varmaan yhtä lukuunottamatta tältä keväältä pidetty. Inkivääriporukan kanssa on vielä kaksi muuta keikkaa. Huomenna mennään tutustumaan kotieläintalliin. Varmaan innokkaimmat pääsevät ponilla ratsastamaan. Toivottavasti sää suosii. Maanantaina on edessä grilliretki. Tänään kettu varasi jo puuntuojan paikalle. Pitäähän puita olla, että makkarat mustuu.

Se on tämän ketun elämä aika mielenkiintoista. Näkee elämää  laidasta laitaan. Päiväkotilapsista iltaruskoikään. Olisi se mielenkintoista tehdä kirja ääripäästä ääripäähän. Unelmia, toiveita, pettymyksiä, kiitollisuutta. Tuostapa taas tuli mieleen. Pitää ottaa ties monennenko kerran Aristoteleen runouspoppi esille. Kettu on kerran saanut sen lahjaksi. Siinä on lahja, jolla on ollut käyttöä. Keitä ovat tämän päivän Aristoteleet? Jormaollilat, mattivanhaset, pankkinallet, berlusconit..  Voi voi huokaisee kettu. Kansa saa sellaiset Aristoteleet kuin ansaitsee.

Eilen kettu katsoi Martti Ahtisaaren hastattelun. Mielenkiintoista kuunneltavaa. Ei liidelty ympäri maailmaa vaan pysyttiin tiukasti koulun penkissä. Niin se vain oli että ennen opettaja opetti monta luokkaa yhtä aikaa ja kyllä sitä vaan opittiin muutakin kuin käpyjä heittämään. Hyviä ovat opettajat nykyäänkin. Taitaa olla vika enemmän vanhemmissa kuin lapsissa. Kotona käytöstavat opitaan. Hyvät ja huonot.

Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!

Nyt ketulla on pulma? Ihanko suurikin? Kyllä, kyllä ja kyllä. Ei henkilökohtainen ja kuitenkin henkilökohtainen. Pitäisi kohta valita ehdokas Brysseliin lähetettäväksi. On tosi vaikea valita. Uimahyppääjä, bodari, isäpappi, räppäri, eli kuin vanhassa lasten lorussa. Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari. Kenet kettu matkaan lähettäisi? Kas siinäpä pulma. Vanhoja meppisiä ei voi äänestää, sillä kovin äänettömiä ovat olleet. Onko kukaan kuullut yhdenkään meippisen ääntä sieltä Brysselistä? Katinkontit sanoo kettu. Kerran on. Silloin kun pakosta piti kertoa miten suurilla päivärahoilla siellä pörräävät. Kerran kettu matkusti samalla koneella yhden meippiperheen kanssa. Tuntui se vaan kummalliselta, kun lapsiperheen piti matkustaa säästäväisyyssyistä ahtaissa tiloissa, kun persuksilla piti tienata. Bisnessluokassa olisi ollut tilaa, mutta säästöä tuli perheen lompakkoon, kun korvaus maksettiin bisnesluokan mukaan ja käyttivät halvempaa matkustusmuotoa.

Kettu keksi uuden tavan valita edustajansa. Kaikkien ehdokkaiten kengännumerot ovat  hatussa ja sieltä kettu arpoo. Numeroa 69 kettu ei hyväksy. Saa jäädä äänestyskoppiin menemättä jos sellainen numero tulee. Kettu on periaatteen ihminen. Ehdokkaan on oltava hajuton ja mauton kuin lähdevesi. Läpinäkyvyyttäkin on oltava kuin monesti kirkastetussa. Pontevuutta pitää olla kuin pullon hengessä. Mistä sellaisen ehdokkaan löytää? Vetämällä hatusta.

Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!

On taas monta asiaa tapetilla vai pitäisikö sanoa kirjaimien varassa. Ensimmäinen on taloyhtiön yhtiökokous. Ihmiset, pahalaiset en paremmin sano ovat kuin seinätapettia. Hiljaa vaan katsovat, kun asioihin pitäisi ottaa kantaa. Eivät vaivaudu edes yhtiökokoukseen tulemaan. Takanapäin kyllä purnataan. Nyt kettu laittaa oikein hissin seinään lapun, jossa kertoo SUURIN kirjaimin, että sinä päätät oman lompakkosi käytöstä. Tule yhtiökokoukseen! Auttaako tuo? Torstaina kettu tietää.

Montako litraa päivässä? Viiniä vai muuta juomaa? No sitä muuta. Ketun yhtiössä käytetään vetttä n. 170 l/henk/vrk. Onko se paljon vai vähän? En minä tiedä. Jos jossakin kehitysmaassa olisi puhdasta vettä edes litra päivässä henkilöä kohti niin iloisia oltaisiin. Suomessa kerrostaloissa vettä virtaa kuin Imatran koskessa tulvan aikana. Kettu on sitä mieltä, että meillä ei edes mietitä veden kulutusta. Sitä on ja saa mennä. Entä jos käy kuin puujalostusteollísuudelle. Ollaankin lirissä. Ei ole panostettu teknologian kehittämiseen. Kuka olisi se fiksu tyyppi, joka alkaisi miettiä kehittyvää teknologiaa perinteisten Wc-systeemien korvaamiseksi. Suomesta ei vesi lopu, mutta ei se vesi itsestään putkistoihin virtaa. Mitä tapahtuukaan jos vedensaanti katkeaisikin pitkäksi aikaa. Mihin Helsinki hukkuisi?

Siinä kävisi kuten entinen SAK:n johtaja Niilo Hämäläinen kertoi. Kun hän oli puhut radiossa tulevaisuudesta niin lapsi oli kotona sanonut; isä kerro mikä on tulevaisuus. Silloin Hämäläinen oli selittänyt, että minä isänä olen menneisyys, sinä ole nykyisyys ja tuo vaipoissa oleva on tulevaisuus. Tuli ilta ja Niilo Hämäläinen oli yksin kotona rouvan ollessa elokuvissa. Silloin keskimmäinen poika oli tullut juosten isänsä luo ja huutanut kovalla äänellä; isä, isä  tule auttamaan, tulevaisuus hukkuu kakkaan.

Että näissämerkeissä,

Tsemppiä kaikille!

Tänään sitten vihdoinkin ripottelee vettä. Kuinka sinua sade on odoteltukaan. Kettu oli sauvakävelyllä ja ei lainkaan hamittanut, kun puku kastui. Luonto aivan silmissä virkistyy jo vähäisestäkin sateesta. Jatka sade matkaa ketun kesälaitumille. Kastele mustikan kukat, vadelmien nuput, ja marjapensaiden kasvuston alut. Syksyllä sitten ketun jalkaa kapsaa ja talvella suu napsaa. Ei tarvitse pelkkiin pihlajanmarjoihin turvautua.

Suomessa sitten osataan. Tieteitä ja taiteitako? Kyllä kai niitäkin, mutta Suomessa osastaan saada aikaan käpinänsäpinät aivan jonnenjoutavista asioista. Kuten isämitron sopivuudesta Eu-ehdokkaaksi. Ketun on vaikea ymmärtää sitä, että pappi voi käydä uskontokuntaan riippumatta siunaamassa, mopot, kauppakeskukset, kaiken maailman lätäköt, kissat, koirat, pellonpientareet, perunapellot ja  kyllä kai tangomarkkinatkin, mutta annas olla jos joku yrittää asettua ihmisen asialle niin se on kerrasta poikki ihan jetsulleen. Piispat kokoontuvat ja pohtivat. Jo on kallista puuhaa. Saman tyyppisestä asiasta taitaa olla kysymys, kun koolla pitää olla kirkolliskokous miettimässä pitääkö lapsella olla yksi vai kaksi kummia. Kyllä siinä rahaa palaa, kun kalleilla päivärahoilla yhdentekeviä asioita mietitään. Kettu vaan kysyy kuinka paljon kummiyhteyksiä kukin ylläpitää. Kastajaisten jälkeen sitä eletään teillä tietämättömillä niin kummit kuin kummitettavatkin. Aika on vain yksinkertaisesti kulkenut ohi. Kummit tulevat ja menevät. Kirkko ei vain pysy mukana.

Pitäähän perinteitä olla joku sanoo. Kyllä perinteitä riittää ja uusia tehdään koko ajan. Mitäs sanotte; on tangomarkkinat, tähdet tanssivat, Idolsit, Sulkavan soutu, Sodankylän elokuvapippelot ja tuskafestarit. Jos tämä ei riitä niin Ankkarock otetaan mukaan. Niin ja Salpausselän kisat. Ei huolta kyllä perinteitä riittää ja kaiken lisäksi ilman piispainkokousta.

Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!

Tietyllä tavalla kettu ihailee ranskalaista elämänmenoa. Siellä ollaan valmiina nousemaan barrikaadeille heti, kun siihen on aihetta ja aina ei tarvitse kovin suurta tarvetta ollakaan. Lehdistö kirjoittaa muustakin  kuin pelkästään Ranskan asioista. Radioitten eri kanavilla käydään mielenkiintoisia keskusteluja. Keskustelut eivät ole yhden rubenin varassa. Sitä kettu ei kuitenkaan kannata, että kaikessa Ranskasta oppia otetaan. Kävelkööt tehtaiden johtajat vapaina, kuten tähänkin saakka ja älköön yhtäkään johtajaa kanamunilla pommitettako. Sanan säilä kuitenkin heilukoon ja vinhaan.

Hups sanoo kettu. Nyt karkasi juttu käsistä. Ihan Italiaan tulee poikettua vaikka ei tarkoitus ollutkaan. Sieltä ei pidä mennä oppia ottamaan, ainakaan Berlusconista. Nyt kettu sai ajatuksen. Jokaisen suomalaisen pitäisi lähettää Berlusconille kirkkoaiheinen postikortti. Mielellään vieläpä puukirkkoaiheinen. Kettu ainakin lähettää. Ei varmaan  olisi pahitteeksi lähettää myöskin mämmikortti. Siinäpä se. Arkkitehtuuria ja suomalaista ruokaa tulisi samalla mainostettua.

Kettu matkaa vielä Espaniaan. El Pais lehdessä oli todella seikkaperäinen ja mielenkiintoinen artikkeli. Kerrottiin Buenos Airesissa olevan ooperattalo Colónin remontista. Talossa on kuulema maailman paras akustiikka. Peräti Caruso ja Maria Callas ovat talossa mielellään esiintyneet juuri hyvän akustiikan takia.Talo on valmistunut  v.1908. Tuohon opperataloon kettu haluaa vielä kerran tutustua.

Mistä kirjoittaa suomalainen lehdistö? Seinäjoen tangomarkkinoista. Peräti Yle on lähtenyt siihen hössötykseen mukaan. Ehkäpä se kertoo suomalaisen kulttuurin tilasta. Muu lehdistö Hesari mukaan lukien tanssii tähtien kanssa.

Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille

Iltapäivällä ketun piti mennä silmänlääkärille, mutta toisin kävi. Sattuipa lääkäri sairastumaan. No ei se mitään sanoo kettu. On oltu jo jonossa reilu vuosi niin kyllä kai se toinenkinvuosi tuossa hujeltaa. Kettu puhui passiivissa. On tarttunut. Oletteko muuten panneet merkille miten urheilijat puhuvat passiivissa. Kettu on ymmärtänyt, että hiihtäjä, mäkihyppääjä ja juoksija tekevät aktiivisen yksilösuorituksen, mutta mäkihyppääjäkin sanoo; kyllä ensi talvena hypätään parempia suorituksia. Yksilöhyppyjä kettu on tähän saakka nähnyt. Mitähän mahtaa olla odotettavissa?

Eilen kettu tapasi vanhan ystävän pitkästä, pitkästä aikaa. Niinne vuuvet vua männöö. Oli kiva jutella. Yllättävän paljon ehtii muutamassa vuodessa tapahtua, vaikka joskus tuntuu ettei tapahdu sitten yhtään mitään. Kettu sai varauksen. Ensi syksylle. Lokakuussa on eräässä paikassa eräs tapahtuma ja kettu on pyydetty tilaisuuden avaajaksi. Esityskin pitäisi punnertaa ja tietysti runoja lausua. Ihan kiva. Aina sitä vaan riemastuu, kun kettu vielä muistetaan. Eteen päin elävän mieli. Lokakuukin se koittaa, kun aika ehtii.

Että näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!

 Anteeksi väärä numero kuuluu joskus, kun kettu vastaa puhelimeen. Sitä kettu ei ymmärrä. Ketulla on ihan oikea numero, mutta henkilö on valinnut väärin. Mikä on väärä numero? Monissa maissa sanotaankin tuollaisissa tapauksissa; anteeksi olen valinnut väärin. Vain suomalaiset taitavat olla pahassa paikassa, joilla vielä sattuu olemaan väärä numero.

Ketun piti kirjoittaa kaiken varalle elämisestä, mutta vääriin asioihin juttu luiskahti. Pitäisikö ketun sanoa, anteeksi kirjoitin väärin. Väärin valitsin väärän asian. Säilöämisestä ketun piti kirjoittaa. Tuossa ketun kirjahyllyssä on paperia pinottain, poikittain, vinottain eli kaikella tapaa epäjärjestyksessä. Aika-ajoin kettu järjestää hyllyn ja kas kummaa vain pari päivää ja taas paperit ovat kaikkea muuta kuin järjestyksessä. Turhanpäiväinenkin paperi pitää säästää, jos vielä huomenna sitä sattuu tarvitsemaan ja kun noita huomisenhuomenia kuluu niin kasa sen kun vain kasvaa. Yhdessä hyllyssä on käsikirjoituksia vuosien takaa. Pitäisi lukea uudelleen ajan kanssa ja miettiä mitä tehdä. Toisessa on käsikirjoitus lojunut jo muutaman vuoden ja se pitäisi työstää asiantuntijan vihjeet mielessä pitäen, mutta tuossa sekin vain helmeilee. Jo on kettu vähän aikaansaapa. Pitäisikö saada vauhtikapseleita. Niitä varmaan oli nauttinut Suomen jääkiekkojoukkue ennen Kanadaa vastaan käytyä ottelua. Pitäisikö ketun lähteä pillerimatkalle? Ei viisainta on että kettu pistelee suuhunsa kohta kypsyvää Lasagnea ja jälkiruuaksi pannaria. Siinä sitä on pilleriä ihan koko päiväksi.

Että näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!

Se onkin mielenkiintoista tuo edítointi. Teatterissa sitä varsin tarvittaisiin. Monta kertaa sitä joutuu katsomaan jotakin tylsää esitystä kolmisen tuntia, kun asiat olisivat tulleet hoidetuksi jo parissa tunnissa. Siinä käy vaan niin, että ohjaaja ja dramaturgi ovat sokeita esitykselle. Mitään ei raaskita jättää pois ja katsojahan siitä kärsii. Jukka Kajavalla oli useasti tapana kysyä kuinka kauan esitys kestää. Harvat olivat ne pitkät näytelmät, jotka häneltä kehuja saivat. Jukka Kajavasta puheenollen hän olis sellainen arvostelija, jota yhä kaipaa. Ei ollut arvostelut yhtä mössöä vaan niissä anysoitiin esitys. Kettu kirjoittikin arvostelijoista, jotka syövät tuottajien ja taiteilijoiden käsistä. Kajava ei kuulunut heihin. Antoi kynän sivaltaa, kun sivaltamisen aika oli.

Tänään sattui uimahallin saunassa mielenkiintoinen asia. Eräs henkilö kysyi saunan lauteilla, että onko Ketun kauppaa vielä saatavilla. Kettu ihmettelemään, että mistä henkilö saattoi tietää että kettu kirjan on kirjoittanut. No asia jäi tietämättä. Niin kuitenkin tapahtui, että henkilö varasi kirjan. Ilmeisesti kettu ei pääse karvoistaan. Kettu on kettu vaikka saunan lauteilla. Tosi hauska tapaus. Ei silti, on ketulta kysytty kirjaa kirkossakin. Kiitokset kaikille, jotka tietoa välittävät.

Että näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!