Jopahan jotakin. Ketun kulmalla on rittänyt pohdittavaa. Miten suuri uusi painos? Nyt se sitten ratkesi. Neljäsataa kappaletta tuntuu sopivalta. Varauksia on ihan piippuhyllyllyn korkeudelle asti. Uusi painos tulee väritettynä, mutta kun kettu ei ymmärrä tekniikan ja värien päälle muuta kuin että pihlajan marjat ovat punaisia niin kettu jätti asian Tiina-taiteilijan ja painon väliseksi asiaksi. Tiina kertoi riemastuttavan jutun. Pitää joulukuussa Emmassa näyttelyn ja siellä on Ketun kaupan kuvia ihan kehystettynä. Itserakkaana kettu varasi jo kirjan kansikuvan itselleen, joten älkää ihmetelkö jos taulussa jo avajaisissa on varattu merkki. Kerron milloin näyttely avataan ja kettuhan on avajaisissa ilman muuta. Runoakin tulee.

Ketun käpäliä kylmii yhä. Tykkäisiköhän kettu istuskella palmun alla? Kuuseen kurkottamisesta ei nyt taida olla apua.

Kettu kävi konsertissa. Koiton laulun kuoroksi sitä ihmiset kutsuivat. Mutta yksi asia jäi kettua vaivaamaan. Olisiko ohjelmalla pitänyt olla editoija, kuten sitä hienosti sanotaan. Väliajan jälkeen siellä kirkui tyttökööri ja kuoro istui tuoleihin valettuina patsaina mitä nyt joskus jotain hyminää päästi. Kettu luuli menevänsä kuoroa kuuntelemaan, ei tyttöjen meteliä,varsinkaan kun äänetoisto oli lomalla. Eläinkunnassa ei tuolla tavoin toimita. Kaikki suunnitellaan yhtä perusteellisesti kuin Ketun kaupassa.

Saapui ostoksille rouva siili./ Perheen herkku oli kermaviili./ Ei ollut ketulla viiliä/ kehui kovasti talon viiniä.

Siilirouva viinin kotiin kantoi/sitä herralle maistaa antoi./ Voi, voi sitä kettu veitikkaa/ on myynyt sinulle etikkaa  .....