Kettu oli uimassa ja eikös vain haukannut merivettä. Tuli mieleen lapsuus; silloin maisteltiín ketunleipiä. Tuli suolanmaku suuhun. Nyt ei tullut maku vaan suola niin että korvat sauhusivat. Parasta on kai ketun siirtyä halliuintiin. Että onko kettu ihan pysyvästi jättänyt pesäkolonsa? No eipä tietenkään. Entä verokarhua paossa? Paossapa hyvinkin, mutta kun ei ole kuin menoja niin miksipä sitä ihan pysyvästi. Tänään kettu lähtee muorinsa kanssa kunnon murkinan ääreen. Lihaa vai kalaa? Kai sitä tarjolla on kumpaankin, mutta tarkkana pitää olla mitä nahkansa alle laittaa.

Eilen kuulin, että Ketun kauppaa olisi toimitettu kirjastoihin eri puolille Suomea. Toivottavasti. Kettu saa kuun lopussa ison kirjalähetyksen ja siitä sitä riittää jaettavaa. Varauksia on jo paljon. Ihan tulee soittoja tänne ulkomaille joten antaa mennä ja jos kettu saa omansa pois niin kaikkihan on hyvin. Unipress Oy Kuopiosta myy kirjaa edullisesti, eli siitä vaan isot ja pienet Ketun kaupppaa tilaamaan. Kirja näkyy olevan Unipressin netttisivulla.

Sitten yksi asia. Onkohan se Irja muistanut laittaa kilometrit Ketun nimiin?

Kiersi huhu Grönlannissa,/että jäätikköä olisi Helsingissä. /Meressä suuria kaloja/kolot kallion täynnä saloja.

Ota evästä mukaan/ ei ruuatta selviä kukaan/ On Helsinki kaukana idässä/et sinne selviä päivässä.

Näin jutteli rouva pakatessaan/eväitä laukkuun laittaessaan/ Taivaalta suuntaa näytti tähti/kun matkamies matkalle lähti ......

Näin alkaa runo Jääkarhu Helsingissä

Tsemppiä kaikille!