No kettu kävi laulamassa joululauluja. Hyvä oli tunnelma. Kynttilät loisti ja ah´kaikki lauloivat antaumuksella niin, että ihan ketun mieli hersyili. On se mainiota, että aina löytyy vapaaehtoisia toimimaan. Kannattaa käydä kylä- ja kaupunginosayhdistyksien järjestämissä tilaisuuksissa antamassa oman panoksensa yhteisein viihtyisyyden lisäämiseksi. Upea oli yleisö. Upea oli hanuristi. Ja kas kummaa. Kettua alkoi runoiluttaa, sillä pitäähän joulutilaisuuksissa runoakin olla.

Kettua pyydettiin lausumaan runo ja jos toinenkin, mikäpä ei. Välillä laulettiin ja sitten taas runoa. Oli Mummin mansikkamaata, Jääkarhu Helsingissä ja paljon, paljon muuta. Toisaalta ei kettua ihan pidä irti  päästää. Sitähän runoiluttaa vaikka kuinka. Alkoi yleisö Ketun kaupan kirjaa kysyä. Ei kettu ollut moiseen varautunut. Mitä tehdä? Kettu kipaisi kesken kaiken kotoa hakemaan kassillisen kirjoja ja perästi toistakymmentä kirjaa lukijoiden kassiin sujahti. Vielä pyydettiin puhelinnumeroakin lisä- ostosten tekoa varten. Lopuksi kettu  herkistyi niin, että lupasi jatkossa osallistua aktiivisesti yhdistyksen toimintaan. Kettu taitaa olla niitä luomakuntalaisia, joka ei osaa sanoa ei.

Tänään kettu odottaa postia. Kirjettäkö? Kuka ketulle kirjoitaisi? Siinäpä se. No saa kettu kirjepostia, mutta perin harvoin.  Sähköisiä kirjaimia tuppaa olemaan. Kettu odottaa lehteä. Eräs toimittaja teki haastattelun ihan kuvalla ja tietysti kettua kiinnostaa näyttääkö kettu kovinkin ketulta.

Päätti eräänä päivänä herra myyrä/ perunoita porsaille myydä./ Aamulla aikaisin ylös nousi/ toiselle puolelle järveä sousi.....

runosta herra myyrä

Tsemppiä kaikille!