Kettu tuli tänään iloiselle mielelle. Ei suinkaan, että kettu mitään harmaata olisi sisällään kantanut ja päivä olisi alkanut paistaa risukasaan. Ei laisinkaan. Kettu sai palautetta kirjasta. Kettu tapasi erään ukijan. Lukija kertoi ottavansa Ketun kaupan esille, kun tulee harmaa hetki. Sanoi lukevansa muutaman runon ja eikös vain pilvenmöhkäle katoa sielun maisemista. Voiko kirjoittaja parempaa palautetta saada? On pystynyt tuottamaan iloa edes jollekin henkilölle. Ei mikään ole palkitsevampaa. Ei myyntitilastot, ei sitten mikään. Ei tässä maailmassa liikaa iloa ole. Kettu saa kokea lukemisen iloa parhaillaan. Kettu kulkee Sinuhen matkassa taas kerran.

Kettu on hämmästellen seurannut eräällä palstalla nuorten kirjoittajien haaveita. Pitäisi olla kuuluisa, pitäisi tulla rahaa, pitäisi ja pitäisi...  Mihin me olemme menossa? Pitääkö kaikkien olla kuuluisia? Eräs ketun laulunopettaja tuttu kertoi kuinka hänen oppilaaksen tuli nuori ja jo ensimmäisen laulutunnin jälkeen kysyi. Kuinka minä pääsisin nopeasti pinnalle? Olisin hyvä.  Laulutunnit sen opettajan johdolla päättyivät siihen. Voitaisiinko elää yksi vuosi ilman Idolssia?

Tsemppiä kaikille!