Se sitten saapui omilta tanhuviltaan joulua juhlimaan. Oli varmaan nähnyt oikean ketun, joka eräänä kesäisenä aamuna juosta hipsutteli oksien lomasta. Nyt on varakettuun tyytyminen. Oi kuusipuu, oi kuusipuu. Kovin ovat maisemat ympärilläsi muuttuneet. Välkkyvä vesi on lähmepänä, mutta kiinteä maa kauempana.

Kasvoi korkealla mäellä/ koivu mänty ja kuusi. / Eräänä aamuna koivu kuuli/ joku sen takana huusi.

Kuulitko mitään? kysyi mänty. /Kuulin, kuuselta puuttuu sänky./ On paikallaan seisonut sata vuotta/ ja vailla sänkyä ilman suotta.

Mistä kuusi sängyn saisi/ jalkojansa lepuuttaisi/ kai metsäväen neuvoja/....

Tsemppiä kaikille!