Tuskin kettu voisi tylsemmin aloittaa kuin luvulla seitsemänsataakahdeksankymmentäkuusi. Jouluaatto ja numeroita. Entä jos noihin lukuihin sisältyy hetkiä, joita ei halua antaa pois? Ketunkolossa on juuri nyt sellainen tunnelma. Kettu lähtee matkalle. Eikä ihan mille tahansa aurinkolomalle. Kettu istuutuu hyvään tuoliin ja ottaa kirjan käpäliinsä. Minä, Sinuhe, Senmutin ja hänen vaimonsa Kipan poika, kirjoitan tämän. Näin sanoo matkaoppaani ja siitä se seikkailu alkaa. Kettu ei edes muista kuinka monta kertaa on tämän matkakirjan lukenut. Aina se vaan on kaivettava hyllystä oli kesä tai talvi. Kuulostaako jotenkin tutulta? "Määräpäiväksi isäni varasi hanhen ja parasta viiniä. Kipa leipoi ja torui. Autuaallinen hanhenrasvan  tuoksu kohosi keittiöstämme".

Mitä kettu voisi tuohon lisätä.

Tsemppiä ja Hyvää Joulua kaikille!