Onko ketulla mennyt uusi vuosi överiksi? Näin kysyi eräs lukija, kun eilen jäi blogi kirjoittamatta. Eipä mennyt. Ketulla oli eilen sen verran tohinaa ettei kirjoitukselle jäänyt aikaa. Piti piipahtaa tervehdyskahveilla ja kummasti siinä aikaa meni. Sitten oli eräs perin yllättävä tapaus ja se veikin loppuillan. Nyt aamupäivällä kettu ehti vilkaista tuhtia teosta. Tuli uusin sukukirja painosta. Paksu kuin mikä ja ihmekös tuo, kun suvun vaiheet on kirjattu 1500-luvun alusta. Nimiä on sukukirjassa lähes 10 000 ja lähintä sukua yli 3000. Kettu kehitti ajatelman. Entä jos me kaikki yli kymmenentuhatta aina tuhattaviisisataaluvulta tähän päivään saakka olisimme yhtä aikaa koolla. Sen aikaisine kielineen ja pukeutumisineen. Ruoka- ja tapakulttuureineen. Olisi siinä sakilla ihmettelemistä. Sitä tapaamista voitasiin kutsua sukukokoukseksi. Kyllä siinä haarukat ja lusikat pyörisivät käsissä ja hopeataalarit eurojen kanssa, kun yhteistä järjestystä yritettäisiin saada aikaan. Kaukaa on suvun alkuisät ja äidit tulleet, mutta mutta mikä tulevia sukututkijoita odottaa? Suku on monelta osin hajonnut ympäri maapalloa.  Lähedeppäs sitä jäljittämään. Siihen ei edes kettu pysty, vaikka on hyvä vainu. Ketulla on ratkaisu, joka seuraavassa sukukokousessa varmasti hyväksytään. Jokaiselle suvun jäsenelle laitetaan sirukortti korvaan ja niin suku on korvamerkitty kuin muuttava kurki. Sitten vain suvun vanhin kettu katsoo koneelta. Ahaa, jäsen numero 10321 on parhaillaan  Kapernaumissa. Millähän asioilla se siellä liikkuu?

Tsemppiä kaikille!