Me suomalaiset olemme varovaisia. Taidamme olla varsinaista konditionaalikansaa. Kettu on aivan kyllästynyt julkiskeskusteluihin, joissa kysyjä esittää suoran kysymyksen ja vastaus alkaa; sanoisin, että, ja kuitenkin henkilö parhaillaan sanoo. Juoskoot kuuseen tuollaiset sanoilijat. Miltä kuulostaa jos konsertissa esiintyjältä kysyttäisiin; mikä olisi seuraava laulu niin taiteilija vastaisi, laulaisin laulun Nuotiolla, mutta kun ei ole nuotiota laulan Kun ilta ehtii.

Elämä on elämistä varten ei konditionaalia ja sitkua. Monelta sitkuttajalta jää paljon kokematta ja näkemättä. Elämä elämättä. Vysotkij sanoo sattuvasti laulussaan Myrskykellot; ehdinkö elää mä mitään, ehdinkö laulaa yhtään mitään.

Eilen kettu tapasi ranskan keskustelukerhossa henkilön, joka on asunut Ranskassa yli kaksikymmentä vuotta ja hiljaittain saapunut kotimaansa tanhuville. Hän kertoi kielen muuttuneen. Salaenglantia on hiipinyt jokapäiväiseen kieleemme. Että sellaista ja

Tsemppiä kaikille!