On asioita joista ei auta kiistellä ja niinpä ketunkin sepustus on vain kurkistelua oman kolon seinän raosta. Miten ottaa osaa surutilanteeseen? Asia, josta kettu on jo aikaisemmin kirjoittanut. Tällä kertaa ketulla oli tunne, että kirjoituksen lisäksi pitäisi olla muutakin. Mitä? Ei ketun tarvinnut kauaa miettiä. Musiikki on aarreaitta mistä ammentaa. Ketun pääkopan solukoissa soi hiljaisena Joaquim Rodrigon Adagio Concierto de Aranjuez. Sen ympärille alkoi rakentua  Aram Khatshacturianin, Tcaikovskyn, Griegin, Schumannin, Mozartin, Brahmsin, Pachelbelin ja Bachin sävellyksiä. Kettu kuunteli, herkistyi ja kuunteli. Uskomaton on musiikin voima. Se vie mukanaan, kuljettaa yli maanosien. Monta sanaa saa olla sanomatta. Monta turhaa elettä tekemättä. Ei tarvitse kuin olla. Tänään ketun kootut ovat jo vastaanotettu. Sielunsa silmillä kettu näkee kaksi, jotka hiljaisina kuuntelevat. Oliverin muistolle.

Tsemppiä kaikille!