Hyvää Kalevanlanpäivää!

Ketulle on monesti tullut mieleen, että me suomalaiset emme enää  tunnista itseämme kalevalalaiseksi kansaksi. Mikä ihmeen alemmuuskompleksi meihin on mennyt? Viime viikolla kettu koki todellisen järkytyksen. Voi hyvä jysäys sentään! Eräs tunnettu leipomo oli tunkenut karjalanpiirakkaan jauhelihaa ja cilimaustetta. Nyt kettu pelolla odottaa mitä tuhannentulimaista mämmiin sotketaan. Tule hyvä Kolmonen esiin. Pidä yhden illan nuhdesaarna. Perinteiset suomalaiset ruuat ollaan tuhoamassa tässä pitsojen (kettu ei sano pizza) hullaannuttamassa maassa. Pitsoillako ja chilipiirakoillako tämä maata rakennetaan. Mikä on tulos? Lama tulee ovista ja ikkunoista.

Ennen oli suomalaisella karjalla suomalaiset nimet. Entäs nyt? On Foxtrot Ladya, Chanelia, Desireä ja mitä niitä lieneekään. Varmaan karjakko aamulla navettaa mennessään kuuluttaa; good morning arvon ladyt, please on lypsyaika.

Kalevalaisen kansan hevosetkaan eivät ole säästyneet alemmuskompleksilta omistajilta. Nimet ovat kuin toiselta planeetalta. On Sacrastic, Midnight, Apris ja niin...   Kettu jo ihmettelee ymmärtäväköhän hevoset ja lehmät enää suomea.

Kettu on ihan oikeasti huolissaan. Kohta meitä muitakin eläimiä aletaan kutsua vierailla nimillä. Kettukin on varmaan hyvinkin pian renard tai jotakin sinne päin. Varikselle ja harakallekin on kesksittä jokin hieno nimi. Sitä odotellessa,

Tsemppiä kaikille!