Se on sitten kevät! Paremmin sanottuna kevään herääminen, eli Spring Awakening. Kettu kurkisti eilen kovasti mainostetun musikaalin maailmaan. No mitkä ovat ketun tunnelmat? Oikein hyvät. Kettu astui aistui valppaina salin puolelle suuret odotukset rinnassa. Oli jo kuullut läpimenon jälkeen myönteisiä kommentteja, mutta kettu ei ole ylipuhuttavissa. Ei sitten alkuunkaan. Myönteiset ovat ketun kokemukset. Ei voi kuin ihmetellä miten korkealla tasolla nuorten musiikkikoulutus meillä on. Se mikä kettua erityisesti ilahdutti oli nähdä se ilo, se riemu, joka esittäjistä kumpusi. Ei ollut mitään seitsemästä neljään esitystä, kuten joskus lavalta saattaa havaita. Spring Awakening ei ole sisällöllisesti kevyt, vaan läpikotaisin kulkee syvissä virroissa. Ei ole ihme, että viime vuosisadan puolella esitykset oli kiellossa. Se puritaanisuus, voi puritaanisuus!! Mihin muottiin nuoret ihmispoloiset olikaan tungettu. Ryhmä teki hyvää työtä. Voi hyvät hyssykät  miten onnistunut valinta päärooliin onkaan Sara Melleri. Ihan siinä sydän suli.

Neil Hardwickin ohjaus toimi hyvin, mutta kettu jäi miettimään olisiko näyttämöä voitu käyttää monipuolisemmin. Sitoiko lavastus liikaa? Kettu kaipasi myös enemmän etunäyttämön käyttöä. Tuntua siitä, että nuoret ennen ja nyt ovat samassa ahdinkolaivassa vailla etäisyyttä. Samaan hengenvetoon kettu kehuu lavastusta. Mikä ristiriitainen kettu! Miten nerokas ratkaisu laittaa nuoripari lempimään keinuvalle laudalle alla kammottava kuilu. Mitä sanoikaanVysotskij? Kuiluun kaadut...   Surullista kyllä. Kuilu odotti molempia.

Oli levollista kuunnella hyvää orkesteria. Tarkkaa työtä kuin mikä. Kiitos Lasse Hirvi.

Näissä merkeissä HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Tsemppiä!