Kettu meni sanattomaksi? Käy se joskus kokeneellekin. Kettu oli eilen muorinsa kanssa katsomassa Kiellettyjä lauluja Helsingin kaupunginteatterissa. Mikä esitys! Kettu on tosi kranttu katsoja, sillä kettu on jo työnsä takia katsonut satoja esityksiä. Jos kettu antaa esitykselle kehuja niin se varmaan on hyvä. No ei kettu sentään kaikentietävä ole. Nyt kettu ei tuhlaa rivejä esityksen esittelyyn, koska se näkyy Helsingin kaupunginteatterin sivuillta ( näytekin on). Puhuu vaikutelmista. Harvoin näkee karismaa teatterin lavalla ja nyt sitä näkee. Pirkko Saisiosta säteilee koko esityksen ajan sellainen karisma, että aivan satuttaa. Se että ohjaaja myöskin näyttelee ei aina johda hyvään tulokseen, mutta nyt johtaa. Katse, liike, ilme, rytmi, ilmaisu, läsnäolo on Saisiolla sellaista, joka jokaisen teatterialaa opiskelevan olisi nyt nähtävä. Työryhmän saumaton yhteistyö. Uskomatonta osaamista. Kettu on nähnyt soittajaesambleja näyttämöllä, mutta tuskin koskaan tällaista. Jokaisen muusikon kokonaisvaltainen läsnäolo jokaista sormenliikettä myöten. Ohjaus ei aliarvioi katsojaa. Se pitää katsojan silmän ja korvan tarkkana. Matka viiltää halki Neuvostoliiton. Rehabilisoidaan, likvidoidaan. Paljon jää matkan varrelle. Kettu nautti käännöksen kielestä. Sanat soljuivat. Rytmi säilyi alusta loppuun. 

Esitystä ei ollut lavastettu puhki. Jätti tilaa hengittää. Jätti pohdittavaa. Portaat johtivat, mihin? Musta aukko. Sinnekö kaikki katoaa? Niitä miettiessään kettu toivottaa

Tsemppiä kaikille!