Eilen oli ketulla milenkiintoinen päivä. Riemastuttava. Kettu oli saanut kutsun jo aikapäiviä sitten vierailla Pitäjämäen Eläkkeensaajien kokoontumistilaisuudessa ja nyt se toteutui.  Meno-osaamisen kanssa oli vähän niin ja näin ja pitipä ketun aivan loppumatkassa kysyä tietä, mutta löytyihän se kokoontumispaikka hyvissä ajoin. No lähituntumaan, kun pääsi niin hyvä kahvintuoksu ohjasi loppumatkan. Runsaasti oli väkeä koolla. Iloisia ihmisiä ja puhetta näytti riittävän. Pääsi kettukin mieliaiheeseensa. Oli varattu runsas tunti ketulle. Mistäpä kettu muusta puhui kuin teatterin tekemisestä. Kyllä se vain on niin, että kuka härjillä kyntää se häristä puhuu. Hyvä yleisö saa aina ketun innostumaan. Jopa yleisö kyseli ettäkö onko kettu ihan näyttämölläkin esiintynyt. Lopussa tuli sitten Ketun kaupan runoja. Aina se vaan on yhtä hauskaa niitä esittää. Kirjojakin meni pitkälti toistakymmentä. Siitä suuri kiitos!

Tilaisuudesta kettu kiirehti suoraan laulamaan. Espanian tunnille ei ehtinyt. Milläpä muulla me laulut aloitimme kuin Ystävän laululla. Ei ole muuten niitä helpoimpia laulettavia. Seuraavaksi me sitten lurautimmekin On syömmesi jäätä! No viimeisenä lauluna laulettiin; Kai muistat vanhan ystävän.

Tänään kettu kiirehtii Vapaaehtoistyön ystänpäiväjuhlaan. Tulee kuulema päiväkotilapsia esiintymään. Voi sitä iloa mikä lasten silmistä loistaa! Kettu on miettinyt siellä lausuvansa Pikkunalle runon ja ehkäpä runon Tik, Tak, Tik, Tak. Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!