Tottakai sinä muista sadun ketusta ja karhusta kalaa pyytämässä sekä ketusta ja isännästä kalakuorman kanssa. No kettu vei kalat, mutta nykyinen kettu ei meinaa löytää enää kunnon kalaa. Hyvä, että muistaa miltä oikea kala näyttää. Ei sitä aina halliin saakka viitsisi hiippailla kunnollisen kalan perästä. Nykyajan kauppojen tiskit on väsätty uusosaamattomia varten. Nahatonta, ruodotonta - mautonta kaikki tyynni. Silakkafilesiin kettu ei ole erehtynyt kuin yhden ainoan ja viimeisen kerran. Niin oli rumpujen läpi halssattu kuin pellavat. Hajukin oli sama. Paremmin ei ole käynyt siioillekaan. Kalpeita kuin kalkkilaivan kapteenit. Voi hyvät hyssykät. Kauppa varmaan luulee, että me kaikki olemme uusosaamattomia. Suumme on tuohesta ja hajuaisti hevonkuusesta. Kohta se varmaan onkin, jos parempaa emme saa.  Kettu kaipaa aikoja, jolloin kalatiski oli vielä kalatiski. No jos muutosta ei tule kettu lähtee pilkille. Siellä ahvenet oottavat vierellä karien, kun mä pilkinsyötiksi vien. Ihan ketun mieleen tulee vanha pitäjän rovasti. Joka vuosi rovasti parhaimpaan pilkkiaikaan näytti käsillään miten suuren kalan Pietari sai. No naapurin isäntä, joka harvemmin kävi kirkossa katseli rovastin antamaa kalamittaa ja eikö vain käsi pystyyn ja huomauttamaan. Kolme vuotta sitten rovasti näytti Pietarin saamaa kalaa paljon pienemmäksi isäntä huudahti. Rovasti ei mennyt sanattomaksi vaan vastasi. Hyvä isäntä olisihan se kala, jos elää olisi saanut kasvanut kolmen vuoden aikana muutaman vaaksan verran. Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!