Upean aurinkoisesti alkoi ketun päivä. Ensin puolentoistakilometrin uinti ja sitten eikun valmistautumaan iltapäivän esitykseen. Jänojussin mäenlasku, Pikku Inkerin laulu ja Vaarilla on saari kuuluivat eilispäivään ja tänään oli edessä kulissikierros. Mitä ryntäsikö se kettu ihan teatterin kulissien taakse? No ei sentään, kettu voi rauhoitella. Kettu on aikoinaan vetänyt kulissikierroksia Helsingin kaupunginteatterissa useita satoja, mutta tällä kertaa kettu kävi kertomassa eräässä tilaisuudessa mitä teatterissa ennen ja esityksen aikana tapahtuu. Mielenkiinnolla yleisö kuunteli. Harmi vain, että aikaa oli liian vähän. Kun ketun päästää teatterista puhumaan niin ei yksi tunti ole mitään. No onneksi kettu osasi varata aikaa ketun kaupan runoja varten. Taas oli niitä hauska lasketella. Kumma vaan ettei sitä osaa kirjoittamiaan runoja ulkoa. Ehkäpä se on niin ettei sitä pysty uudistumaan ja uutta kehittelemään ellein vanhaa hylkää. Kyllä se on niin kuten siinä kuuluissa sanonnassa, eli eteen päin sanoi mummo lumessa. Taas kävi niin kuten ennenkin. Tilaisuuden päätyttyä kettu sai kutsun tulla lausumaan runoja uuteen tilaisuuteen. Kettu taitaa olla runoratsu ja mikäpäs sen mukavampaa.

Kettu kuuli hyviä uutisia. Projektimme "polvesta polvelle" on saanut apurahan eikä ihan pientä. Hyvät hyssykät kyllä uusia ajatuksia kannattaa aina kehitellä. Tehdessämme työtä lasten hyväksi me satsaamme tulevaisuuteen. Hykertävissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!