Tänään kettu aloitti päivän kirjastossa. Olet huolissasi. Ei tarvitse, koska kotona kettu heräsi eli ei käynyt kuten Sinuhen Kaptahille. Kettu kipaisi heti yhdeksältä kirjaston ovesta. Päiväkotilapsia oli tulossa hyvä joukko kuulemaan ketun runoilua. Pian oli pienet tuolit varattu ja sohvat lisäksi. Hyvin lähti lapsijoukko mukaan. Kuka oli nähnyt ihka oikean ketun aivan ikkunan takana, joku taas repolaisen vilahtavan pellon laidassa. Kettu kysymään, että muistaako kukaan yhtään kettusatua. Eräs tyttö muisti. Ihan mieltä lämmitti, kun tyttö kertoi ketun ja karhun kalareissusta. Välillä lapset lauloivat ja sitten taas kettu luki uuden runon. Vanhasta kokemuksesta kettu tietää, että kuusivuotiaiden runohetki ei saa kestää yhtään yli puolen tunnin. Jos menee yli se kaikki on pois. Tilaisuuden päätteeksi kettu lahjoitti päiväkodille Ketun kaupan ja ilohan se oli antaa. Tekevät kuulema kevätjuhlan osin Ketun kaupan runojen tunnelmalle. Ja kettuhan on KIITOLLINEN. Lopussa kettua odotti yllätys. Kirjasto pyysi kettua kirjastoketuksi. ILO oli suostua. Nyt Vuosaaren kirjastossa luuraa kerran kuukaudessa kirjastokettu. Runoa ja satua tulee sen kettu lupaa.

Sitten ketulla oli kiire laulamaan. Vaarin saarta,  Pikku Inkerin laulua ja Jänöjussin mäenlaskua pantiin kunnolla kuosiin. Vieleä ne kuitenkin vaativat parsimista.

Oho! sano kettu. Sitten oli kiire seuraamaan naisten viestiä. Jännää kuin mikä. No jännitystä lievensi kettumuorin ihanat pinaattiletut. Siinä kilot ja kalorit unohtuvat, kun niitä pistelee.

Nyt kettu keskittyy ihan muihin asioihin. On lähetettävä faksi Anatolian kukkuloiden taakse. Liikennepsykologiaa palanpaineeksi.

Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!