Kettu oli jäällä hiihtelemässä. Oli upea keli ja avaruutta riitti. Vain muutama pilkkijä saaliin toivossa pienenä pisteenä taivaanrannassa. Kettu taas ihmettelemään. Ai, että ketulla riittää ihmettelemistä? Kylläpä vain. Tällä kertaa kettu katseli asuinpiiriään mereltä käsin. Ei paljoa innostanut. Koko pitkä ranta samanlaisia neliskanttisia aikaansaanoksia. Voiko yksitoikkoisempaa olla kuin suomalainen lähiö? Kantti kertaa kantti elementtejä kasoittain. Kettu ihmettelee miksi kouluttaa arkkitehtejä ja maisemasuunnittelijoita moista ilmeettömyyttä varten. Mahtaa se olla yksitoikkoista opiskelua, kun kopioi jo valmiiksi tehtyä. Missä on entinen kuuluisa suomalainen arkkitehtitaito? Kuka sen on hävittänyt? Kettu arvaa. Varmaankin elementtiteollisuus. Ihan kettu kateellisena kävelee ulkomaisissa kohteissa rakennustyylejä katsellessaan. Siellä sentään on tyyliä ja kauneutta pidetty kurssissa. On se sikäli hyvä, että tulee yliopistomaksut ulkomaisille opiskelijoille niin ettei kukaan tule suomalaista nykysuunnittelua opiskelemaan. Nykyinen suunnittelu ei tuhoa ainoastaan kaupunkeja vaan jo kylissäkin näkyy sama ilmeettömyys. Talotehtaat työntävät liukuhihnalta kanttikertaakantti luukkuja joka niemeen notkoon ja saarelmaan. Nyt kettu keksi. Laman vuoksi satoja arkkitehtejä on työttömänä. Ei muuta kun arkkitehdit päiväkotiin opiskelemaan talojen piirtämistä! Lapset sen homman kyllä osaa. Savukin tulee silloin savupiipusta eikä seinänraoista.

Lapset ja nuoret ovat luovia. Kettu tuntee neitokaisen, Sonja Ripatin Mäntyharjulta, joka voitti Andiamon kenkäsuunnittelukilpailun, vaikka on vasta abiturientti. Hänen mallistonsa tulee myyntiin keväällä. Monet nuoret ovat lahjakkaita, mutta minne se lahjakkuus katoaa. Ettei vain meidän tehokas koulutus jyräisi luovia kykyjä.

Kun kettu veti kulissikierroksia ja oltiin suurella näyttämöllä niin kettu kysyi lapsilta kuka haluaa esittää jotakin. Silloin kaikki kädet nousivat ylös. Halukkaita riitti. Kerran ketulla oli opastettavana opettajia. Kettu kysymään, että kuka haluaa esittä jotakin. Silloin kaikki opettajat innostuivat katselemaan kengänkärkiään. Kettu ei voinut muuta kuin todeta ääneen; sellaista se koulu tekee.

Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!