Tänään kettu poikkesi kaupassa. Kovasti mainostetut mandariinit houkuttelivat ostamaan. Kotikolossa kettu siiten tutustui  uuden sadon makuihin. Oho! Olipahan satoa. Happamia totesi kettu. Ihan sitruunoilta maistuivat. Väri oli kaunis, mutta.... mandariinin maku puuttui.

Tunne oli kuin eräällä työpaikalla. Ympärillä kivoja työkavereita vaikka kuinka, mutta entäs sitten. Sitruunakin oli joukossa. Mikä ihme senkin sitruunan sinne oli sijoittanut. Eihän sitruunoissa mitään vikaa ole, mutta on paikkoja joihin ne eivät kertakaikkiaan sovi. Ei ainakaan hyvään työyhteisöön. Happamaksihan siinä olo tulee. Ehkäpä pitäsi sitruunoille varata oma pilttuu.

Entäs sitten ne kuuluisat, ihanat mandariinit. Hyvä olohan siitä tulee. Ihan niitä kaipaa. Kettu on sitä mieltä, että hyville mandariinityypeille pitäisi maksaa vuodessa yhden kuukauden bonus. Ovat ne sellaisia voimakennoja, että kaikki siitä hyötyy. Kettu pirautti tässä päivänä eräänä entiselle työkaverille ja arvatkaapas mitä. Leikkinallen lainattuaan oli jälkeenpäin miettinyt mitä kaikkea mukavaa vielä löytyisikään vastaisen varalle lainattavaksi ja lainattavaahan löytyi. Vieläpä luopautui esittelemään vierailevalle lapsiryhmälle monia jänniä ja mielenkiintoisia esineitä. Tuollaisia henkilöitä sitä arvostaa. On kiitollinen, että on oppinut tuntemaan.

Kaikki vain yhtenä mandariinina liikkeelle eli näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!