Se on sitten toinen päivä kesäaikaa. Toivottavasti antoisa jokaiselle reitin avaajalle. Alkoiko päivä, kuten talviaikaan? Tuliko toistettua entistä? Meillä eläinmaailmassa eletään varman päälle. Luotetaan siihen, että saadaan murua rinan alle sieltä mistä eilenkin ollaan saatu. Entäpä ihmiset, nuo pallokuntamme muurahaiset? Miksi ne toistavat samoja asioita? Kettua huvittaa kuinka samat ihmiset menevät istumaaan bussiin samoille paikoille. Miksi? Tässä on ennenkin istuttu. Kettu tietää erään henkilön, joka kaksikymmnetäkahdeksan vuotta on mennyt syömään lounaansa aina samaan aikaan, samaan pöytään. Arvatkaapas mitä tapahtui, kun kettu teki kepposen. Meni kaverinsa kanssa syömään hieman aikaisemmin hänen paikalleen. Mitä tapahtui? Kuppi meni nurin. Ei ole epäilystä keneltä. Kukaan muu ei moista temppua uskaltanut tehdä kuin kettu pahalainen. Kettu tietää myös toisen henkilön, joka ei totutusta tavasta luopunut ei sitten millään. Joka aamu piti olla kaurapuuroa ja mehukeittoa! Voi hyvät hyssykät mikä homma, kun suku lähti moiseen pelleilyyn mukaan. Varautui vierailun ajaksi keittämään "hutteroa" ja mehukeittoa.

Entä jos huomenna muuttaisimmekin totuttuja tapojamme. Laittaisimme erilaisen aamupalan. Kulkisimme eri reittiä. Uimarit uisivat eri radalla kuin tavallisesti. Tevehtisimme naapuria, jota koskaan ei ole tullut tervehdittyä. Varaisimme itsellemme sellaisen taidenautinnon, jota emme ole aikaisemmin kokeneet.

Elämä on vaihtoehtoja täynnä. Miksi me arkailemme? Mikä lempo meidät laittaa toistamaan. Kettu arvaa. Arkuus ja mukavuuden halu. Näin on ollut ja näin tulee olemaan. Kyllä meissä pitäisi olla hieman Nummisuutarin Eskoa. Hilu, lilu, lei ja lähteä Hämeenlinnan markkinoille.

eli

Ystäväni miehet naiset, onko tässä kuulijaa, / joka vanhan krenatöörin laulun kuulla haluaa./ Näin se alkoi nuorukainen/ laulu viel´ on muistissain/ kaupungissa käydessäni kadulla sen kuulla sain.

Oli markkinat ja kadut täynnä kansaa kalua/

 

Muutoksen merkeissä,

Tsemppiä kaikille!