Huh, huh sanoo kettu Brysselin jälkeen. Ei kettu tavannut Barossoa, mutta ehkäpä seuraavalla kerralla. Oli kaupunki niin täynnä erilaista lobbaajaa, että yksi kettu ei paljoa erottunut harmaasta massasta. Kettu otti opikseen. Seuraavalla kerralla on koko elämistö liikkeellä ja sitten varmasti huomataan. Kettu ottaa mukaansa koko Helsingin kanikannan ja ne kyllä pitävät huolen ettei yhdessäkään jakkarassa ole jalkoja käynnin jälkeen.

Nyt kettu on taas kotimaisemissa ja toisin kävi kuin Brysselissä. Nyt kettu huomattiin. Aamupäivän kettu vietti päiväkodissa. Siellä oli isovanhempien päivä ja kettu oli esiintymässä. Hyvin oli kutsua noudatettu. Hyvä että jakkaroita riitti kaikille. Ohjelma oli vallan mahtava. Ensin lauloi vaarikööri. Ei siitä mihinkään pääse että pojat ovat poikia. Aivan kuin vaarit olisivat olleet edelleen ala-asteen pojanhusvotteja (myönteisessä mielessä) sellaiselta meno näytti. Mikään ei kuitenkaan lyö laudalta päiväkotilasten esityksiä. Ihan siinä sydän heltyi. Meni hiiret, pupujussit, oravat ja mitä kaikkia siellä olikaan ihan oikeasti musiikin tahdissa. Sitten astui tekniikka mukaan. Sähköt katkesivat kuin sen kuuluisan kanan lento. No se ei vauhtia hiljentänyt, mutta hikihän siinä pukkasi päälle. Ei muuta kuin piiri pieni pyörii....

Ketulla on meneillään mielenkiintoinen juttu. Ehkäpä jo huomenna kettu voi kertoa mitä tapahtui aamulla kello viiden jälkeen. Siihen saakka kuuntelemisiin.

Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille