Tuskin kettu oli päässyt Brysselin ja päiväkodin pyörityksestä, kun seurasi vielä hurjempaa. Kettu sai kutsun eduskuntaan. Ihan virallisenko? Se nyt riippuu siitä mikä on virallista mikä ei. Eläinmaailmassa kaikki on suhteellista. Tuskin kettu oli päässyt pääovesta sisään, kun ketun täytti kaikkinainen tietämys. Hetken kuluttua tilanne vain paheni. Kettu löysi itsensä ihan hallitusaitiosta ja mitä tapahtuikaan? Ketusta tuli erehtymätön. Ei ollut sellaista pulmaa, johon kettu ei tiennyt oikeaa vastausta. Kettu raotti silmiään. Kaikki eläinkunnan edustajat katselivat kettua lumoutuneena. Sopulitkin, jotka tavallisesti kaiken kyseenalaistavat taputtivat musteisia käpäliään. Äänekkäimmät jopa ehdottivat ketulle kultaista viittaa. Juuri kun kaikki näytti menevän kuin unessa eräs riivatun sopuli kohotti rumalla tussilla kirjoittamaansa lappua, jossa luki KEUTTUA EI SAA PÄÄSTÄÄ HIIHTÄMÄÄN. Uimaan saa mennä, mutta ei ladulle. Onneksi sopulilauma nappasi lapun ja jyrsi sen yhdeksi silpuksi. Kettu olisi viihtynyt vallan hyvin aitossa, mutta uudet tehtävät odottivat. Vain hujaus, kun televisiolamput lämmittivät ketun punottavia poskia. Silloin kettu muisti tärkeän asian, mutta myöhäistä se oli. Kettu oli päiväkodissa levittänyt punaista maskia nenäänsä ja kun kiire oli maskin rippeet yhä koristivat ketun nenää. Arvoisat sopulit ja muu elämistö! Ymmärtäkää ei ketun nenä oikeasti punoittanut, pois väärät ajatukset. Siinä sitten lamppujen häikäisyssä kettu luetteli miljoonia, kymmeniä miljoonia ja taisi menä satojakin, mutta mitä väliä sillä oli. Kettu on ihan varma ettei kukaan lukuihin keskittynyt vaan ketun punottavaan nenään. Varsinkin, kun kettu vihajaisi pian tanssivansa tähtien kanssa.

Sitä odotellessa,

Tsemppiä kaikille!