Jopa nyt jotakin huudahti kettumuori, kun kahvikupin tyhjensi. Mitä? Jopa kettu hätääntyi. Aviisissa seisoi, että kahvinkettimen mukana tulee ylimääräisiä aromeja. Ihanko totta? Mitä aromeja? Pian se selvisi. Ei mitään kardemummakahvia vaan ihan kiinalaisia mausteita. On kuulema jo kahden vuoden ajan myyty kiinalaisia kahvinkeittimiä, joista on liuennut kahviin haitallisia aineita. Istu ja pala. Miten on mahdollista, että peräti niin pitkän ajan. Nyt kettu ihmettelee. Missä on makuaisti? Onko käynyt niin, että meidät on mausteilla niin immunisoitu ettemme enää maista oikeata makua. Happamia ovat sanoi kettu pihlajanmarjoista. Nyt kettu odottaa innolla syksyä. Kukkikaa pihlajat, kukkikaa. Tehkää marjoja niin että kettu pääsee maistamaan. Mitä jos marjat eivät enää olekaan happamia? Onko kettu silloin juonut kiinalaista keitinkahvia. Kuka lempo sitä on ketulle juottanut?

Nyt kettu varautuu pahimpaan. Kerrostaloon rakennetaan hella. Kettu alkaa keittää pannnukahvia. Entä jos ketun mieli alkaakin tehdä nokipannukahvia? Mikä keinoksi? Hyvät hyssykät ei kai kettu parvekkeelle ihan nuotiota viritä. Kynttilällä tuskin kahvia tulee, mutta ainakin pannu nokeutuu. Nyt on hyvät neuvot tarpeen. Ei kai muu auta kuin aamutuimaan tuohon jäälle avantouimareiden mukaan ja nuotio jäälle. Siitä sitä riittää kahvia avantouimareille sekä kettuperheelle. Täytyy kai varata jo alkuun iso pannu, että kahvia riittää myös palokunnalle, sillä varmaan sekin on kiinnostunut hyvästä kahvista kiinailmiön jälkeen.

Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!