Olipahan yö. Ketunkolossa voitiin huonosti. Kettu ei nähnyt painajaisia. Tapahtui pahempaa. Kaikki oli niin todellista kuin olla voi. Juhlittiinko naapurissa? Voi kunpa olisi juhlittu niin kettukin olisi juhlinut mukana ja yö olisi kulunut rattoisasti. Tapahtui pahempaa. Kettu valmistautui siirtymään kesäaikaan. Aviisissa sanottiin, että kellot on siirrettävä uuteen aikaan, jota jotkut toiveikkaasti kesäksi kutsuvat. Aamuyöstä kello kolme sanottiin. Ensin kettu ajatteli laittaa kellon soimaan juuri ennen kolmea, mutta sitten tuli epäilys. Entä jos kello ei soikaan. Mitä jos patteri loppuu juuri ennen kello kolmea? Kuka sellaisen riskin ottaisi? Ei ainakaan kettu. Voi hyvät hyssykät eikö kukaan ole ottanut huomioon, että herätyskellon patteri saattaa sanoa yhteistyön irti juuri ennen laskettua aikaa. Tilannetta pahensi vielä se, kun illalla puoli yhdeksän aikaan piti laittaa valot pimeäksi, vieläpä tunnin ajaksi. Koko maailma teki kuulemma niin aivan yhtä jalkaa ja siitä riemusta kukaan ei voinut olla paitsi. Entä jos ketunkolosta olisi loistanut valot? Tollona kettua olisi pidetty. Eipä siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin istua pimeässä ja pureskella kynsiä. Se se vasta vaikeaa oli. Lottopottikin, joka oli muhinut koko viikon jäi varmaan arpomatta vai arvottiinko se pimeässä? Kettu on aina pitänyt rahapelejä hämärinä hommina. Nyt se tuli todistettua. MOT, kuten Isokarhu matikan tunnilla opetti.

Kettu ei keksinyt muuta konstia kuin yrittää valvoa kynttilän valossa kello kolmeen. Laittoi kellot pöydälle riviin ja alkoi odottaa ajan kulumista. Jo oli hirveää menoa. Ennen kellot eivät ole raksuttaneet, mutta nyt ne raksuttivat ja kaikki vieläpä eri tahtiin. Kun kettu oli kuunnellut raksutusta aina puoli kolmeen saakka kettu päätti lepuuttaa selkäänsä. Istu ja pala en paremmin sano. Onhan ketulle vuosien mittaan tapahtunut vaikka mitä, mutta ajantaju ei ole mennyt. Nyt sekin on koettu. Kettu nukahti ja heräsi sunnuntaiaamuna talviaikaan kello vähän vaille yhdeksän. Ihan hävettää tunnustaa. Kellot jäi siirtämättä. Tai kyllä kettu ne siirsi ihan oikeasti. Rajulla käpälän liikkeellä lensi jokainen tikittäjä ketunkolosta kaikki tyynni. Tuolla ne nyt hangella raksuttaa.  Joku jopa pirisee, mutta ketunkolossa vallitsee vain yksi aika. Ajattomuuden aika.

Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!

ps. kettu kuuli varmalta taholta, että koko rouvasväki on joukolla menossa Andiamoon. Miksikö? Sonjan upeaa mallistoa katsomaan. Siis elämä ei olekaan painajaista, kuten kettu jo alkoi epäillä.