Terve!  No mistäs soittelet? Täältä autosta? No minne olet matkalla? Entäs sinä? Laittaisin onnittelut vaimolle täältä saunakamarista. Sattuu olemaan synttärit.

Huh, huh, sanoo kettu. Tuollaista kuulee radiosta päivittäin. Radiosta on tullut kaiken maailman räpättelijöiden temmellyskenttä. Eikö radiossa enää riitä kunnon ohjelmien tekijöitä, kun on radiosta pitänyt tehdä höpöhölisijä. Ketulla on sellainen käsitys, että kun lisättiin maakuntaradioiden lähetysaikoja niin samalla ohjelmien taso laski. Kun ei viitsitä paneutua asintuntemusta vaativiin aiheisiin mennään siitä missä aita on matalin eli laitetaan kuuntelijat asialle. Kysytään esim. kuten eräässäkin lähetyksessä; mikä sinua häiritsee. Oli kaunis kesäpäivä ja kukaan ei soittanut. Silloin toimittaja jo hikeentyi ja sanoi; on se kumma ettei mikään häritse ja oli onnellinen kun kuuntelija vihdoin soitti ja kertoi, että häntä häiritsi linnut rantalaiturilla.

Kettu ei ymmärrä esimerkiksi sitä höpötystä mitä perjantai-iltana Ylessä pidetään jonkun konsertin yhteydessä. Lauantaina iltapäivällä sama juttu. Kun autolla ajelee lautantaiaamuna Helsingistä Mäntyharjulle niin on siinä matkan varrella oikein höpötyksien kanavaverkko. On Helsinkiä, Lahtea, Kymeä ja Etelä-Savoa. Hulluksi siinä laite meinaa tulla, kun automaatilla kanavia vaihtaa. No onneksi on  nappula, jolla vaientaa. Rahapula ei tunnu Yleä vaivaavan.

Miksi meidät turrutetaan turhanpäisyydellä? Eikö meillä ole oikeus vaatia parempaa? Ei meidän tarvitse tasapäistyä päättäjien tasolle. Me olemme ja voimme olla parempia. Me kustannamme kaiken. Vaatikaamme siis parempaa.  Tehkööt päättäjät ja toimittajat itselleen ohjelmia tasolla hymy pyllyyn. Ketulle ei.

Näissä merkeissä.

Tsemppiä kaikille!