Meillä eläinmaailmassa ei paljon saloja ole, mutta tämä nykyaika. Mihinkään ei enää pääse ilman salasanoja. Kuka keksisi jonkun järkevämmän systeemin kuin salasanarimpsut. Eikä siinä vielä kaikki. Tunnuksia tunnusten perään. Kettu väittää, ettei mene pitkään kunnes joku neropatti keksii paremman ratkaisun. Jos tätämenoa jatkuu niin kohta ei enää pääse kotikoloonsakaan ilman mahdottomia tunnussanaloitsuja. Eikö olisi esimerkiksi mahdollista, että laitteet aukeavat käpälätunnistuksilla. Saa tulla vaikka minkälaisessa hiprakassa kotikoloon ja kunhan vain saa osumaan sormensa tunnistimen kohdalle niin ovi aukeaa. Jos sormea ei saa osumaan niin ei varmaankaan ole kotikoloon tulemista.

Tänään kettu oli hiihtämässä. Olisi kai saanut olla hieman enemmän pitoa hiihtimissä, mutta hyvin kuitenkin latu aukeni. Sitä kettu vain jäi ihmettelemään mihin kansalla oli sellainen kiire. Monet tuijottivat ilmeetöminä luistelupohjaa, otsa kurtussa vetivät. Varmaan eivät tieneet oliko yö vai päivä. Yksikään ei varmasti huomannut, että aurinko paistoi. No jokainen nauttii elämästä tavallaan. Otsasi hiessä on....

Kettu kuunteli aamulla radiosta pian 103 vuotiaan haastattelua. No reportteli utelemaan, että mitä on vanhalla toiveita. Eipä tässä muuta kuin, että pysyisi tuo järkikulta tallella ettei alkaisi höperehtiä vanhus vastasi. Siinäpä se. Kettu on huolissaan nykymenosta. Mitenkäs Eino Leino sanookaan runossaan Lapin kesä.

Muualla tulta säihkyy harmaahapset,/vanhoissa henkuu hengen aurinko./ Meill´ukkoina jo syntyy sylilapset/ ja nuori mies on hautaan valmis jo.

Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille