Taasko sitä ihmetellään? Kylläpä vain. Kettu kuuli eilen hämmästyksekseen, että kettua oli kummasteltu mainostamisesta jollakin sivustolla. Jopa sellaisessa kategoriassa, johon kettu ei edes kuulu. Mitä teki kettu? Ei edes ole viitsinyt mennä vilkaisemaan. On tuota puuhaa aivan riittävästi. Tietysti kettu on iloinen, jos kirjasta on pidetty ja ihan kirjoitellaan ja jos se ei ole jonkun pirtaan sopinut niin pirta pitää vaihtaa. Jos on liian tiheäkampainen pirta niin kutoja hengästyy. Lankoja ei enää tässä vaiheessa voi vaihtaa. Yksi kirja matkasi pohjoisen suuntaan. Ihan Päätalo-instituuttiin. Siellä se saa nyt avata sivunsa arvovaltaisen raadin edessä. Äläkä sitten yhtään kainostele sanoi kettu kuorta liimatessaan.

Tuostapa tuli mieleen taas kerran meidän suomalaisten vaatimattomuus. Kaksi rouvaa on uinut kevättalven aikana noin 130 km!!!!  Eikö ole upea saavutus? Ja vauhti yhä vain  kiihtyy. Eivät rouvat tuo kilometrejään julki ellei satu kysäisemään. Jos tuon saman olisivat tehneet turhanpäiväiset pintaliitäjät niin jo lehtien sivuja revittäisiin. Kettu ei voi kuin ihmetellä rouvien sinnikkyyttä.Tekijät ovat erikseen ja erikseen ovat turhan puhujat.

Se on sitten taas tietyllä tavalla haikeutta ilmassa. Harrastuspiirit lopettelevat toimintaansa. Enää ei ole kuin yksi espanian tunti jäljellä. Opettaja jättääkin meidät hieman pitemmäksi ajaksi. Onnellisissa merkeissä. No kolmisen vuotta kuluu nopeasti. Ryhmä on pyytänyt, oli sitten joulu tai kevät ketun puhumaan opettajalle. Nyt kettu aikoi laistaa, mutta miten kävikään. Tuossa tuo kortti odottaa tekstiä ja kerran taas kettu höpöttelee omiaan. Mutta ensi jouluna kaikki on toisin. Niin uskoo kettu.

Uskokaa tai älkää niin tämäkään päivä ei mene ilman teatteria. Kettua pyydettiin puhumaan teatterista erääseen tilaisuuteen ja taas kerran kettu lupautui. Arvatkaapa mitä? Ihan innolla menee. Lasse Pöysti sanoi kerran, että jos vanhalla näyttelijällä ei puhelin soi pitkään aikaan ja pyydetä rooliin niin ennen pitkää alaleuka alkaa väpättää. Taitaa olla ketun kanssa sama juttu. Jos menee yli kuukausi ja kukaan ei pyydä puhumaan niin kummasti tuota alaleukaa nykii. Mikä lempo kettua vaivaa? Siinäpä se. Jo kesäksi on virityksiä meneillä. Siis muutakin kuin nuo tuossa ikkunalaudalla jököttävät taimet. Mikä ihme se sai ketun taas innostumaan? Varmaan se kun näkee tarpeeksi lumen alta palajastuvia sammaloituneita kiviä.

Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!