Kettu kävi kesässä. Oli lämmintä yli kaksikymmentä ja reilusti. Ihanko etelässä kettu piipahti? No eikun Mäntyharjulla. Kielitieteilijöiden mukaan pitäisi sanoa, että Mäntyharjussa, mutta ei kettu käynyt harjun sisässä vaan harjun päällä kettu juoksenteli. Muuten ihme sana tuo k ä y n y t. Miten saattaa ollakin vaikea ulkomaalaisen lausua. Voi, voi noita ä ja y äänteitä. Entä sitten sanan merkitys. Kalja on käynyt, kettu on käynyt, ukkonenkin on käynyt muista käymisistä puhumattakaan.

Jäät tekivät lähtöä. Aina se on yhtä lumoavaa. Ensi pieni halkeama ja siitä se sitten alkaa. Odotus. Siinä on paljon samaa kuin Samuel Beckettin v. 1949 kirjoittamassa näytelmässä Huomenna hän tulee. Me odotamme pystymättä tarkkaan kuvaamaan mitä me odotamme. Jäät lähtevät ja odotus alkaa. Kettu on vuosien aikana nähnyt satoja ja taas satoja näytelmiä, mutta Huomenna hän tulee näytelmän ylittänyttä ei ole löytynyt. Fladimir ja Estragon odottavat Godot-nimistä henkilöä. Henkilöä, jota tuskin oli olemassa. Me odotamme kesää. Niin mitä tuon odotuksen taakse kätkeytyykään.

Heipparallaa. Hups keikkaa. Kettu taas poikkesi kuin varkain teatterin lumoihin vaikka vappu on tulossa. Palloja ja unelmahötteröä tarjolla vaikka kuinka. Huomenna on taas monella pää kippee ja kurkku käheä. Tuo oikukas kevätsää on petollinen. Ketun huushollissa alkaa perinteinen vappuvalmistelu. Ilman vappumunkkeja, siis itsetehtyjä, vappu ei ole oikea vappu. Tippaleivät ovat linnunruokaa kunnon munkkeihin verrattuna. Tervetuloa vaan kaikki kynnelle kykenevät maistelemaan ketunkolon maailman parhaita munkkeja. Ei ole yli käynyttä Imatran eikä ketunkolon munkkinen näin kettu vaatiomattomana toteaa. Kaipa se on haettava jotakin kuplivaa ja hyvä hieman makea valkoviini ei taitaisi olla pahitteeksi. Sitten kettu laittaa leivoset leikkiä lyömään, nakitukset päälle ja punainen nenä tulee ihan kaupan päällisiksi.

Näissä merkeissä,

Hauskaa vappua!

ja

Tsemppiä kaikille!