Se on sitten taas se päivä. Renkaiden vaihto. On se sentään aivan toista vaihtaa renkaita keväällä kuin syksyllä. Peipposet laulavat ja västäräkit keinuttelevat pyrstöään. Kevättä mielessä. Renkaiden vaihdon jälkeen sitä ajelee aivan kuin sukkasillaan. Pitäsikö ketunkin vaihtaa itselleen uudet renkaat? Vuosirenkaita ei voi vaihtaa, mutta entäs sitten? Olisi se mahtavaa jos voisi mennä liikkeeseen ja sanoa, että haluaisin vaihtaa tämän jäsenen. Myyjä kysyisi; haluatko ihan uuden vai vähän käytetyn? Entä sovitus? Tällä on takuu niin ja niin kauan. Mahtaisi siinä säpinä käydä sovituskopeissa.

Se olis varmaan hyvä liikeidea. Mutta miten kävisi ketun? Haluaisiko kukaan enää ottaa vaihtoon ketun päätä? Kuka viitsisi ottaa rasituksekseen ketun aivoituksia. Tuskin kukaan haluaisi kävellä ketunhäntä kainalossa. Ei silti ei kettukaan huolisi itselleen jäniksen töpöhäntää.

Joskus kyllä ketusta näyttää kuin tietyt henkilöt olisivat käyneet varaosaliikkeessä. Ei kurtun kurttua. Silmät kuin juuri syntyneellä vasikalla. Huulet tötteröllä kuin muovinen jäätelöannos. Hampaat kuin  lumen peittämät jääkalikat. Onko kaikki ollut vaivan ja eurojen arvoista? Varmasti. Varsinkin jos plastiikaafirman liikevaihto kukoistaa. Mikään ei ole kuitenkaan välttämätöntä. PAITSI purjehdus. Turhaksi sitä jotkut sanovat.

Yksi ei ole kuitenkaan turhaa. Kesärenkaiden vaihto.

Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!