Se on sitten yhtä aprillia. Maailma ei ole enää entisellään. Täällä eläinmaailmassa ei voida kuin ihmetellä mihin kaikkeen nuo sopulit pystyvät. Mikä mahtaisikikaan olla maailman vähiten kiinnostavin asia mistä ne eivät juttua tekisi. Pömppömahaa, mikkosia, exkansanedustajan expuolison exexpuolisonpuolisonveljenkumminkaiman heikoinlenkkikilpailtulosääänestyksen tuloksen mitätöinnin ihmettelyn repostelua myöten. Ketunkulmalla moista hämmentelyä ihmetellään.

Erästä asiaa ketunkulmalla ei sitten ihmetellä. Se on tuleva ilta Vuosaaren kirjaston Pokkarissa. Siellä on kirjallisuusilta, jota kettu odottaa mielenkiinnolla. Kettu ei ole vielä lopullisesti päättänyt mitä runoja siellä esittää, mutta runoa tulee se on selvä. Moni on jo kertonut tulevansa tilaisuuteen ja siitä kettu on vallan iloinen. Pistääkö väpinää käpälöihin? Ei taida pistää, sillä kettu on niin monessa liemessä keitetty. Se oli joskus vajaat kolmekymmentävuotta sitten, kun kettu veti ensimmäisen kulissikierroksen Helsingin kaupunginteatterissa ja silloin taisi käpälät vähän kohoilla. No niitä kierroksia jäi taakse satoja ja noin kaksikymmentätuhatta henkilöä kävi kierroksilla joten siinä ehti jännitykset kadota loppuiäksi.

Eilen kettu katsoi kaksi ohjelmaa. Ensimmäisessä 102- vuotias rouva esiintyi tosi pirteänä. Kettu pani merkille rouvan toiveen. Halusi vielä elää, että näkisi miten alas vanhusten hoito Suomessa ajetaan. Olipahan hyvin sanottu! Toisessa ohjelmassa näytettiin miten kaksi poikaa oli sanonutunut irti vanhempiensa uskosta.

Niinpä niin. Sitä vanhempien auktoriteetilla ollaan varmoja kaikista asioista. Mihin tämä maailma menisi jos mitään ei kyseenalaisteta? Meillä eläinmaailmassa ei liikoja huolehdita. Poikaset saavat mennä niin kuin lystää. Ahaa!!! Kettu antaa vapaat vallat. Eipä tietenkään. Joku kohtuus se on sentään oltava. Kuri vaikka huonompikin. Nuo sopulitkin saisivat kirjoituksissaan palata ruotuun eli asialinjalle, kuten eräs poliitikko tapasi sanoa.

Näissä merkeissä, eikun aprillia ja

Tsemppiä káikille!