Pienet sanat, pienet sanat saa mun riisumaan laulaa Tuula Amberla. No kettu ei kuitenkaan riisuudu vaan ihan on tamineissaan. Sanoja kuitenkin kettu kaipaa. On taas yksi kateissa. Kettu on aikaisemminkin puhunut salasanarumbasta on keksivinään niin hyvän salasanan ettei mitään, mutta harvoin kun jotakin salasanaa tarvitsee niin eikös vain ole hukassa. Pulassa sitä vasta silloin on, kun ulkomailla alkaa arpaa heitellä. Nyt ketun ei auttanut muu kuin mennä taas polkujen kautta salasanakeskukseen ja hankkia uusi. Ehkäpä kettu ottaa erääksi salasanaksi; saa mun riisumaan. Ei tartte muuta kuin muistaa kuin Tuula Amberla ja johan toimii. Saattaa siinä kuitenkin joku hämmästellä, kun kettu hotellin aulassa alkaa tietokoneen ääressä rallatella riisuutumislaulua.

No ei sekään ketulle mitään uutta ole. Oltiin kerran ulkomailla markkinoilla ja kettu osti papukaijan. Kettu tokaisemaan sen verran kovaan ääneen, että nythän minä voisin mennä tämän papukaijan kanssa tuohon kulmaukseen ja alkaa lausua markkinarunoa. Silloin selän takaa kuuluu selvällä suomenkielellä miehen ääni, että alapas. Mitä tapahtui? Kettu meni kulmaukseen ja alkoi lausua kovaäänisesti;

Ystäväni miehet naiset onko tässä kuulijaa/ joka vanhan krenatöörin laulun kuulla haluaa./ Näin se alkoi nuorukainen, laulu viel`on muistissain/ kaupungissa käydessäni torilla sen kuulla sain.  /Oli markkinat ja kadut täynnä kansaa kalua,/ mut ostamahan mul´ei ollut halua.  /Ilman aikojani käyden jouduin kadun kulmahan....

Tuossa vaiheessa mies katsoi vaimoaan ja nyökkäsi: merkityksestä ei ollut epäilystäkään. Tuo runoa lausuva suomalainen ei ole ihan viisas. Varmaan kertoo yhä tuota juttua jossakin päin Suomea.

Tuossa ne nyt selän takana kumartelevat? Että mitkä? Ne kuuluisat tomaatintaimet. Ketun ei pitänyt laittaa taimen tainta, mutta pahus taas tuli laitettua. Vaativat lisää multaa ja kettu antoi sitä niin runsaasti, että tuskin vihreetä näkyy. Vielä kerran Tämä oli sitten VIIMEINEN vuosi kun kettu taimen taimea laittaa.

Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!