Sitä aina silloin tällöin alkaa pohdiskella tämän touhottomisen mielekkyyttä. Pitääkö siihen ja siihen asiaan ottaa kantaa. Niinpä. Se on vain kuitenkin sellainen asia, että kettu ei ainakaan luonteelleen mitään voi. Maailmaa pitää pyrkiä parantamaan, vaikka mahdottomalta se joskus tuntuu. Kettu on kuitenkin ikuinen optimisti. Uskoo hyvään, vaikka ei sellaista olisi olemassakaan.

On taas monta asiaa tapetilla vai pitäisikö sanoa kirjaimien varassa. Ensimmäinen on taloyhtiön yhtiökokous. Ihmiset, pahalaiset en paremmin sano ovat kuin seinätapettia. Hiljaa vaan katsovat, kun asioihin pitäisi ottaa kantaa. Eivät vaivaudu edes yhtiökokoukseen tulemaan. Takanapäin kyllä purnataan. Nyt kettu laittaa oikein hissin seinään lapun, jossa kertoo SUURIN kirjaimin, että sinä päätät oman lompakkosi käytöstä. Tule yhtiökokoukseen! Auttaako tuo? Torstaina kettu tietää.

Montako litraa päivässä? Viiniä vai muuta juomaa? No sitä muuta. Ketun yhtiössä käytetään vetttä n. 170 l/henk/vrk. Onko se paljon vai vähän? En minä tiedä. Jos jossakin kehitysmaassa olisi puhdasta vettä edes litra päivässä henkilöä kohti niin iloisia oltaisiin. Suomessa kerrostaloissa vettä virtaa kuin Imatran koskessa tulvan aikana. Kettu on sitä mieltä, että meillä ei edes mietitä veden kulutusta. Sitä on ja saa mennä. Entä jos käy kuin puujalostusteollísuudelle. Ollaankin lirissä. Ei ole panostettu teknologian kehittämiseen. Kuka olisi se fiksu tyyppi, joka alkaisi miettiä kehittyvää teknologiaa perinteisten Wc-systeemien korvaamiseksi. Suomesta ei vesi lopu, mutta ei se vesi itsestään putkistoihin virtaa. Mitä tapahtuukaan jos vedensaanti katkeaisikin pitkäksi aikaa. Mihin Helsinki hukkuisi?

Siinä kävisi kuten entinen SAK:n johtaja Niilo Hämäläinen kertoi. Kun hän oli puhut radiossa tulevaisuudesta niin lapsi oli kotona sanonut; isä kerro mikä on tulevaisuus. Silloin Hämäläinen oli selittänyt, että minä isänä olen menneisyys, sinä ole nykyisyys ja tuo vaipoissa oleva on tulevaisuus. Tuli ilta ja Niilo Hämäläinen oli yksin kotona rouvan ollessa elokuvissa. Silloin keskimmäinen poika oli tullut juosten isänsä luo ja huutanut kovalla äänellä; isä, isä  tule auttamaan, tulevaisuus hukkuu kakkaan.

Että näissämerkeissä,

Tsemppiä kaikille!