On laatu huonontunut. Taasko se kettu purnaa palveluista? Ei tällä kertaa. On aivan muusta kysymys.  Kettu sattui katsomaan Teemasta ohjelman vuodelta 1973. Voi hyvät hyssykät. Silloin tekniikka oli mitä oli. Yhdellä kameralla piti pärjätä, mutta hyvä niin. Näytellä silloin osattiin. Mistähän se johtuu? Koulutuksesta vai siitä että työhön suhtauduttiin vakavasti?  Ei ollut sellaista patsastelua kuten nykyään. Tero Pajalan, Liisa-Maija Laaksosen, Vesa Mäkelän työstä olisi nykyajan näytelijöillä paljon opittavaa. Ehkäpä Teatterikorkeakoulun ohjelmaan olisi otettava pakollisena vanhojen televisio-ohjelmien katsominen. Hyödynnettävä kaikki se mikä hyödynnettävissä on.

Valkovuokot nostavat päätään. Se on sitten kevät. Tänä aamuna moni vietti aikanna taksijonossa, osa putkassa ja osa ihan omassa sängyssä. Kettu kuunteli vanhoja levyjä. Ei sille mitään voi, että Hiski Salomaa ja Vapauden kaiho on aina yhtä hykerryttäviä. Mikä siinä vetoaa? Kettu yritti oikein analysoida sanoja ja tulkintaa ja kyllä se on se tulkinta. Varsin mielenkiintoista on tarkastella missä kohtaa Hiski yrittää saada ilmaa sisään. Tarkkailkaapa seuraavalla kerralla. On se vaan niin, että Hiski Salomaa ja Amerikan prinssessa Viola Turpeinen ovat lyömättömiä. Rehellistä tulkintaa ilman mitään konstailua.

Kettu on kerran vieraillut eräällä Amerikan haalilla. Mieleenpainuva käynti. Ihan kettu tunsi historian siipien havinaa. Silloin sattui vain niin, että kettu oli edellisenä päivänä polttanut nahkansa niin perusteellisesti ja hyvä että paita nipin napin pysyi päällä arkaa ihoa vasten, mutta ei se tahtia haitannut. Polkat ja jenkat meni ihan jetsulleen. Kannattaisiko verestää vanhoja muistoja? Tehdä uusi retki. Ei sanoo kettu. Uusinnat eivät koskaan ole ensimmäisen vertaisia. Venetsia aikoinaan oli upea kokemus, mutta toisella kerralla tuntui tutulta kuin vanhan heilan tuoksu. Lumous oli haihtunut. Parempi se on elää muistoissa kuin yrittää lähteä väkisin niitä kultaamaan. Tosia asia on, että aika entinen ei koskaan enää palaa. Tai kuten Kolmatta linjaa laulussa sanotaan. "mutta kolmatta linjaa takaisin kun kuljen, niin tiedän, että yhtä en vain saa; niin tiedän nuoruutein jäänyt on taa".

Siitä kettu on iloinen, että tällä hetkellä yksi Ketun kauppa on Kaliforniassa suomalaisten haalilla. Eräs henkilö oli kuuntelemassa ketun runoja ja tilaisuuden loputtua päätti ostaa kirjan kuten moni muukin. Ihan ketun nimikirjoituksella varustettuna kirja matkasi haalille. Toivottavasti on kovassa käytössä. Nyt vain pitäisi löytää uusi Hiski Salomaa runoja lauluiksi muuttamaan. Kirja on sikäli hyvä kapistus, että siihen ei sikaflunssat eikä sartit tehoa. Että näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!