lauantai, 16. toukokuu 2009

Ketun aika

Ketun aika ei ole kortilla, vaikka säpinää onkin. On tullut kirjoitettua suntuubiin eli etsi ketun kauppa, suntuubi niin sieltä löytyy lisää kirjoituksia. Laitoin muutaman kuvan, kun oltiin lasten kanssa eläinsafarilla. Siellä suntuubissa käy paljon porukkaa ihan ulkomaita myöten. Nyt kettu on alkanut miettiä että pitäisikö siellä alkaa pitää sivua myös ranskaksi. No täytyy miettiä.

Kettu luki mielenkiintoisen artikkelin El Pais lehdestä meistä internetin käyttäjistä. Internauta, eli mainio nimi käyttäjälle espanjaksi. Monet kuulema jäävät netin koukkuun. Tarkistavat postinsa tämän tästä. Miksikö? Jos joku olisi sattunut meilaamaan. Aika hassua. Eihän sitä postilaatikollakaan juosta alvariinsa. Nuoret ne kuulema vasta taitavia ovat. Pystyvät lukemaan postia, juttelemaan kaverin kanssa netissä ja syömään samalla kertaa. Jos työpaikalla ovat varmaan tekevät hommatkin siinä sivussa. Ainakin luulevat.

Tänään kettu oli kävelyllä luonnonhelmassa. Valkovuokot kukkivat valtavana verhona. Linnut livertelivät ja luonto oli loistossaan. Toiseksi kuitenkin jäi koko luomakunta. Erääseen soppeen oli majoittunut kaveriporukka. Ei muuta kuin autosta kova vahvistinmökä päälle ja mäyräkoirien vatsat auki. Siitä se päivä liikkeelle lähti. Ei kuulunut enä peipon liverrys.

Kettu herkuttelee. Kettumuori paistoi erinomaista pitsaa ja omenapiirakkaa. Omenapiirakka jätskin kera. Taitaa jäädä kirjoitus tähän.

Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!

torstai, 14. toukokuu 2009

Kettu farmissa

Sorry vaan lukijat. Kettu on juoksennellut aivan tolkuttomasti ja kone ei pysy mukana. Se on aivan samanlainen kuin ketun ajatus. Tulee hieman jälkilähetyksenä. No sehän on tuttua ketun ollessa kysymyksessä. Kuten kettu suntuubilogissa kirjoitti kettu vieraili Inkivääriporukan kanssa kiertävässä eläintarhassa. Kyllä se on kaupunkilapsille hyvä, että pääsevät katsomaan oikeita eläimiä. Tuntuu se hieman hassulta, kun vanhemmat puhuvat porsaasta ja kutsuvat sitä sian lapseksi. Ehkäpä muistiin on jäänyt vanha joululaulu, porsaita äidin oomme kaikki, kaikki ja taas kerran kaikki. Yhtä hassulta kuulostaa, kun isomies vastaa sanomalla kiitti. Kummallista tuo kielen kehitys. Porsaista tulee lapsia ja kiitoksesta kiitti. Kielikouluun koko poppoo sanoo kettu.

Taas kettu seurasi lastentarhanopettaja Hennan työskentelyä. Ovat ne sitten huippukoulutettua väkeä nuo lastentarhanopettajat. Hennan työskentely on niin prikulleen ajateltua, että ei kettu voi muuta kuin ihmetellä. Kaikki tapahtuu aivan luonnostaan. Pientä opetusta, tapakoulutusta ja kaikkea sitä mitä elämä vaatii. Olisi se mielenkiintoista seurata jonkin aikaa miten hyviä opettajia koulutetaan. Turvallista on lähettää lapsi hyvään tarhaan. Kettu epäilee, että opettajat ovat alipalkattuja. Kettu tietää, että kaiken maailman koneenhoitajille maksetaan runsaita palkkoja lastentarhanopettajien palkkaan verrattuna. Koneenhoito ajaa lapsen opettamisen edelle. Meillä on naisministereitä ollut ja on yhä edelleen, mutta miksi hekään eivät ota asiaa esille. Kaipa ne vaalien alla kaikki asiasta touhottavat ja siihen se sitten jääkin.

Kun kettu tuli aamulla uimasta ei ollut uskoa mitä lööpeissä näki. Vanhan ihmisen poismenosta oli iso lööppi. Voi hyvät hyssykät sanoo kettu. Iltapäivälehden nuoret toimittajat mässäilevät hautajaisilla. Menkööt kuuseen koko porukka. Eikö lehti muuten enää käy kaupaksi? Mahtaa se olla ylevä tunnelma nuorelta jengillä, kun kirjoittaa hautajaisista. Toimittajaporukka pitäisi laittaa kuukaudeksi Malmin hautausmaalle kantajiksi niin tulisi kokemusta asiasta. Kaipa siinä kirjoittelun riemu häipyisi. No kun tanssit on tanssittu ja tangomarkkinat eivät ole avautuneet niin jollakin sivut on täytettävä.

Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!

 

ps. suntuubista löytyy lisää

ketunkolosta seillä kurkistellaan. On farmikuviakin.

keskiviikko, 13. toukokuu 2009

Kettu vierailee taas

Se on sitten menoa. Uintiako peräti? Ei tällä kertaa. Kettu on siirtyilemässä toiseen blogiin. Siellä on vilkasta kuin .... Vierailijoita liikkuu sivustolla runsaasti. Se on tuo suntuubi, missä kettu kirjoittelee. Haet vain Ketun kauppa ja sillä kyllä löytyy suntuubiblogi. Jättääkö kettu peräti täällä kirjoittelun? Ei varmaankaan. Saattaa olla että samoja juttuja kettu pohdiskelee.

Mitä kuuluu kirjamaailmalle? Ihan hyvää. Ketun kauppaa menee tasaiseen tahtiin. Runokeikat on varmaan yhtä lukuunottamatta tältä keväältä pidetty. Inkivääriporukan kanssa on vielä kaksi muuta keikkaa. Huomenna mennään tutustumaan kotieläintalliin. Varmaan innokkaimmat pääsevät ponilla ratsastamaan. Toivottavasti sää suosii. Maanantaina on edessä grilliretki. Tänään kettu varasi jo puuntuojan paikalle. Pitäähän puita olla, että makkarat mustuu.

Se on tämän ketun elämä aika mielenkiintoista. Näkee elämää  laidasta laitaan. Päiväkotilapsista iltaruskoikään. Olisi se mielenkintoista tehdä kirja ääripäästä ääripäähän. Unelmia, toiveita, pettymyksiä, kiitollisuutta. Tuostapa taas tuli mieleen. Pitää ottaa ties monennenko kerran Aristoteleen runouspoppi esille. Kettu on kerran saanut sen lahjaksi. Siinä on lahja, jolla on ollut käyttöä. Keitä ovat tämän päivän Aristoteleet? Jormaollilat, mattivanhaset, pankkinallet, berlusconit..  Voi voi huokaisee kettu. Kansa saa sellaiset Aristoteleet kuin ansaitsee.

Eilen kettu katsoi Martti Ahtisaaren hastattelun. Mielenkiintoista kuunneltavaa. Ei liidelty ympäri maailmaa vaan pysyttiin tiukasti koulun penkissä. Niin se vain oli että ennen opettaja opetti monta luokkaa yhtä aikaa ja kyllä sitä vaan opittiin muutakin kuin käpyjä heittämään. Hyviä ovat opettajat nykyäänkin. Taitaa olla vika enemmän vanhemmissa kuin lapsissa. Kotona käytöstavat opitaan. Hyvät ja huonot.

Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!

tiistai, 12. toukokuu 2009

Kettu vierailee

On se sitten levoton tyyppi tämä kettu. Aina pitää olla jossakin höösäämässä. Ihan kuin mikään ei riittäisi, mutta minkäs luonnolles teet. Nyt kettu innostui pitämään myös toista plogia Suntuubissa. Nimellä ketunkolo. Suntuubissa tuntuu liikkuvan paljon väkeä. Jo ensimmäisenä päivänä ketun sivuilla liikkui satoja kävijöitä.

Nyt ketulla on pulma? Ihanko suurikin? Kyllä, kyllä ja kyllä. Ei henkilökohtainen ja kuitenkin henkilökohtainen. Pitäisi kohta valita ehdokas Brysseliin lähetettäväksi. On tosi vaikea valita. Uimahyppääjä, bodari, isäpappi, räppäri, eli kuin vanhassa lasten lorussa. Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari. Kenet kettu matkaan lähettäisi? Kas siinäpä pulma. Vanhoja meppisiä ei voi äänestää, sillä kovin äänettömiä ovat olleet. Onko kukaan kuullut yhdenkään meippisen ääntä sieltä Brysselistä? Katinkontit sanoo kettu. Kerran on. Silloin kun pakosta piti kertoa miten suurilla päivärahoilla siellä pörräävät. Kerran kettu matkusti samalla koneella yhden meippiperheen kanssa. Tuntui se vaan kummalliselta, kun lapsiperheen piti matkustaa säästäväisyyssyistä ahtaissa tiloissa, kun persuksilla piti tienata. Bisnessluokassa olisi ollut tilaa, mutta säästöä tuli perheen lompakkoon, kun korvaus maksettiin bisnesluokan mukaan ja käyttivät halvempaa matkustusmuotoa.

Kettu keksi uuden tavan valita edustajansa. Kaikkien ehdokkaiten kengännumerot ovat  hatussa ja sieltä kettu arpoo. Numeroa 69 kettu ei hyväksy. Saa jäädä äänestyskoppiin menemättä jos sellainen numero tulee. Kettu on periaatteen ihminen. Ehdokkaan on oltava hajuton ja mauton kuin lähdevesi. Läpinäkyvyyttäkin on oltava kuin monesti kirkastetussa. Pontevuutta pitää olla kuin pullon hengessä. Mistä sellaisen ehdokkaan löytää? Vetämällä hatusta.

Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!

maanantai, 11. toukokuu 2009

Ketun aivoitukset

Sitä aina silloin tällöin alkaa pohdiskella tämän touhottomisen mielekkyyttä. Pitääkö siihen ja siihen asiaan ottaa kantaa. Niinpä. Se on vain kuitenkin sellainen asia, että kettu ei ainakaan luonteelleen mitään voi. Maailmaa pitää pyrkiä parantamaan, vaikka mahdottomalta se joskus tuntuu. Kettu on kuitenkin ikuinen optimisti. Uskoo hyvään, vaikka ei sellaista olisi olemassakaan.

On taas monta asiaa tapetilla vai pitäisikö sanoa kirjaimien varassa. Ensimmäinen on taloyhtiön yhtiökokous. Ihmiset, pahalaiset en paremmin sano ovat kuin seinätapettia. Hiljaa vaan katsovat, kun asioihin pitäisi ottaa kantaa. Eivät vaivaudu edes yhtiökokoukseen tulemaan. Takanapäin kyllä purnataan. Nyt kettu laittaa oikein hissin seinään lapun, jossa kertoo SUURIN kirjaimin, että sinä päätät oman lompakkosi käytöstä. Tule yhtiökokoukseen! Auttaako tuo? Torstaina kettu tietää.

Montako litraa päivässä? Viiniä vai muuta juomaa? No sitä muuta. Ketun yhtiössä käytetään vetttä n. 170 l/henk/vrk. Onko se paljon vai vähän? En minä tiedä. Jos jossakin kehitysmaassa olisi puhdasta vettä edes litra päivässä henkilöä kohti niin iloisia oltaisiin. Suomessa kerrostaloissa vettä virtaa kuin Imatran koskessa tulvan aikana. Kettu on sitä mieltä, että meillä ei edes mietitä veden kulutusta. Sitä on ja saa mennä. Entä jos käy kuin puujalostusteollísuudelle. Ollaankin lirissä. Ei ole panostettu teknologian kehittämiseen. Kuka olisi se fiksu tyyppi, joka alkaisi miettiä kehittyvää teknologiaa perinteisten Wc-systeemien korvaamiseksi. Suomesta ei vesi lopu, mutta ei se vesi itsestään putkistoihin virtaa. Mitä tapahtuukaan jos vedensaanti katkeaisikin pitkäksi aikaa. Mihin Helsinki hukkuisi?

Siinä kävisi kuten entinen SAK:n johtaja Niilo Hämäläinen kertoi. Kun hän oli puhut radiossa tulevaisuudesta niin lapsi oli kotona sanonut; isä kerro mikä on tulevaisuus. Silloin Hämäläinen oli selittänyt, että minä isänä olen menneisyys, sinä ole nykyisyys ja tuo vaipoissa oleva on tulevaisuus. Tuli ilta ja Niilo Hämäläinen oli yksin kotona rouvan ollessa elokuvissa. Silloin keskimmäinen poika oli tullut juosten isänsä luo ja huutanut kovalla äänellä; isä, isä  tule auttamaan, tulevaisuus hukkuu kakkaan.

Että näissämerkeissä,

Tsemppiä kaikille!