Kummalliseksi on maailma mennyt! Suuri sanomalehti uhraa ison osan kulttuurisivusta hiekkalaatikkoleikille. Eikö enää kultuurista riitä kirjoitettavaa, kun tyhjänpäiväisyydellä palstoja täytetään. Eikö olisi ollut viisaampaa jos lehti olisi tarjonnut kulttuuritoimituksen nurkan Harakalle ja Salmiselle välienselvittelyä varten ettei kallista sanomalehtipaperia olisi tuhlattu. Olisi siinä opetuslapsi ja opetuslapseksi pyrkinyt saaneet välinsä selvittää. Kettu myös ihmettelee haaskalla vierailua kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Luonnossa haaskasta on tullut maata jo tuossa vaiheessa ja jos eläinmaailmassa joku noin vanhaan jäänteeseen kajoaa niin kyllä sitä kaukaa kierrettään. Taidemaailmassa kaikki on mahdollista. Jos taiteella ei naama tule tunnetuksi niin vippaskonstilla ainakin. Eli hymy pyllyyn vaan. Kettu vain ihmettelee miten kaikki menee kirjallisuudessa läpi. Kohta käy varmaan niin, että alkaa ilmestyä traumaattisia kirjoja, kuten esim.  Päiväkodin kauheat murkinat, Ala-asteen hirveät uintikokeet, Yläsasteen piinallinen välitunti, Lukion luokaton rehtori. Kettu odottaa jo päivää, kun herkistynyt taiteilija antaa sydämensä vuotaa Hesarin sivulla. Kulttuurisellaisella. Sitä odotellessa

Tsemppiä kaikille!