Onkohan mielenkiintoisempaa työpaikkaa kuin teatteri miettii kettu. Työyhteisö ikuisessa käynnissä (huom! ei kännissä). Kunnianhimoa, että nurkat pullistelee. Onnistumisia, pannukakkuja,  naurua ja itkua. Tauti pahenee ja ensi-ilta painaa päälle. Yksi on menossa oikeaan, kun vasempaan sukeltaa pitäisi. Kukaan ei kuuntele myymejä.  Voi sun turkkanen ei tästä mitään tule ja kuitenkin tulla pitää. Kymmeniä ja taas kymmeniä saman esityksen  kimpussa. Näkymätöntä työtä kulissien takana ja joka kuitenkin näkyy. Peruukkimestari pujottamassa miljoonia hiuksia pieneen verkkkoon. Ompelija neuloo tuhattakuusisataa nappia. Tarpeistonvalmistaja muotoilee sian päätä. Kaikki turhaanko kysyy kettu. NO EI !  Vain siksi, että arvostelija tuota tuskin ajattelee, kun  kirjoittaa; esitys jätti paljon toivomisen varaa. Teatteri on näyttelijän ja ohjaajan teatteria.

 Mihin ovat piiloutuneet ansioituneet ohjaajat? kysyy kettu. Nyt ohjaajina alkaa toimia kaikenlaiset harrastelijat. Suutarit pysyköön lestissään. Ei kettu haluasi mennä amatöörikirurgin potilaaksi. Teatteriltakin sopii odottaa ammatimaista toimintaa, vaikka vahingot jäävätkin vain henkisiksi ja niitä vahinkojahan meillä on jo ennestään. Kesäteatterit on ihan eri juttu. Näissä merkeissä

Tsemppiä kaikille!