On se sitten levoton tyyppi tämä kettu. Aina pitää olla jossakin höösäämässä. Ihan kuin mikään ei riittäisi, mutta minkäs luonnolles teet. Nyt kettu innostui pitämään myös toista plogia Suntuubissa. Nimellä ketunkolo. Suntuubissa tuntuu liikkuvan paljon väkeä. Jo ensimmäisenä päivänä ketun sivuilla liikkui satoja kävijöitä.

Nyt ketulla on pulma? Ihanko suurikin? Kyllä, kyllä ja kyllä. Ei henkilökohtainen ja kuitenkin henkilökohtainen. Pitäisi kohta valita ehdokas Brysseliin lähetettäväksi. On tosi vaikea valita. Uimahyppääjä, bodari, isäpappi, räppäri, eli kuin vanhassa lasten lorussa. Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari. Kenet kettu matkaan lähettäisi? Kas siinäpä pulma. Vanhoja meppisiä ei voi äänestää, sillä kovin äänettömiä ovat olleet. Onko kukaan kuullut yhdenkään meippisen ääntä sieltä Brysselistä? Katinkontit sanoo kettu. Kerran on. Silloin kun pakosta piti kertoa miten suurilla päivärahoilla siellä pörräävät. Kerran kettu matkusti samalla koneella yhden meippiperheen kanssa. Tuntui se vaan kummalliselta, kun lapsiperheen piti matkustaa säästäväisyyssyistä ahtaissa tiloissa, kun persuksilla piti tienata. Bisnessluokassa olisi ollut tilaa, mutta säästöä tuli perheen lompakkoon, kun korvaus maksettiin bisnesluokan mukaan ja käyttivät halvempaa matkustusmuotoa.

Kettu keksi uuden tavan valita edustajansa. Kaikkien ehdokkaiten kengännumerot ovat  hatussa ja sieltä kettu arpoo. Numeroa 69 kettu ei hyväksy. Saa jäädä äänestyskoppiin menemättä jos sellainen numero tulee. Kettu on periaatteen ihminen. Ehdokkaan on oltava hajuton ja mauton kuin lähdevesi. Läpinäkyvyyttäkin on oltava kuin monesti kirkastetussa. Pontevuutta pitää olla kuin pullon hengessä. Mistä sellaisen ehdokkaan löytää? Vetämällä hatusta.

Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!