Mämmiä, munia ja lammasta. Nuo kaikki taitaa kuulua suomalaiseen pääsiäspöytään. Etän ketunkolossa? Mitä pöytään pistetään? Kai jotakin on pöytään laitettava, vaikka kettu ei ole mikään juhlaruokasyöppö. Hyvää lammasta on vaikea saada. On tullut niin monta kertaa petyttyä että uusia pettymyksiä ei enää tarvita. Parasta lammasta kettu on saanut Anatolian vuorten tuolla puolen. Lammas oli oikeaoppisesti kasvatettu ja lihan laatu oli erinomainen. Ei mitään maailmanympäri matkannutta. Kettu on rahkasyöppö. Rahka valmistettuna missä muodossa tahansa on vertaansa vailla. Hyviä rahkapiirakoita ei mikään voita.

Eilen kettu todisti sellaista mitä ei olisi halunnut olla todistamassa. Joku uskomaton tyyppi, noin nelisenkymmentä, oli keplotellut itsensä koiran kanssa jäälle. Ei kestänyt kauaa, kun pelastushelikopteri oli hätistämässä miestä pois. Rannat auki ja mies kaukana jäällä. Pois tullessa ei enää ollut löytyä rantautumispaikkaa ja niin vain kävi että edellä mennyt koira putosi jäihin. Aikansa kiskottuaan mies sai koiran hinattua hihnasta ylös, mutta itsepä ei ollut enää löytää paikkaa mistä päästä maihin. Mikä lempo sitäkin kaveria vaivasi? On meitä moneen junaan lähtijöitä ja asemalla jonottaa lisää. Ei ihme että on sähköpaimenelle töitä. Kuinka niin?

Eräs pappi Viitasaarella kutsui itseään sähköpaimeneksi. Minkähän takia? Papille oli joudutta laittamaan patteritahdistin sydäntä varten. Sähköpaimen mikä sähköpaimen. Kettu tietää toisen kirkonmiehen, joka pitää lempikasvinaan sananjalkaa. Sanoo sananjalan kasvavan pappilan kulmalla ihan viran puolesta. Horsmaa kasvaa vaikka missä, mutta se ei ole tainnut kelvata kuin rentun ruusuksi.

Näissä merkeissä Hyvää Pääsiäistä!

ja

tsemppiä kaikille!