Se on sitten kevät. Käki kukkuu, vaikka juuri nyt kettu ei sitä kuulekaan. Varma tieto kuitenkin on. Käki kukkuu ketun kesämaisemissa. Onkohan ne aina samat käet, jotka sinne rientävät kukkumaan? Viime kesänä oli yhdellä käellä äänenmurros. Oli se hieman hassuhkoa kuunneltavaa. Juhannuksen jälkeen oli kukunta parempaa, mutta ei se täydellistä ollut. Tuli kuk, kukuk, kruuk ja siihen se sitten jäi. Ei sillä äänellä morsianta varmaan saanut käkiparka houkuteltua. Oli se sen verran erilaista kuultavaa, että kettu innostui kirjoittamaan runon käen kukuntayrityksiä kuunnellessa. Runon nimeksi tuli Käen muistinmenetys. Hauskaa, että lukijat ovat pitäneet runosta.

Tänään sitten vihdoinkin ripottelee vettä. Kuinka sinua sade on odoteltukaan. Kettu oli sauvakävelyllä ja ei lainkaan hamittanut, kun puku kastui. Luonto aivan silmissä virkistyy jo vähäisestäkin sateesta. Jatka sade matkaa ketun kesälaitumille. Kastele mustikan kukat, vadelmien nuput, ja marjapensaiden kasvuston alut. Syksyllä sitten ketun jalkaa kapsaa ja talvella suu napsaa. Ei tarvitse pelkkiin pihlajanmarjoihin turvautua.

Suomessa sitten osataan. Tieteitä ja taiteitako? Kyllä kai niitäkin, mutta Suomessa osastaan saada aikaan käpinänsäpinät aivan jonnenjoutavista asioista. Kuten isämitron sopivuudesta Eu-ehdokkaaksi. Ketun on vaikea ymmärtää sitä, että pappi voi käydä uskontokuntaan riippumatta siunaamassa, mopot, kauppakeskukset, kaiken maailman lätäköt, kissat, koirat, pellonpientareet, perunapellot ja  kyllä kai tangomarkkinatkin, mutta annas olla jos joku yrittää asettua ihmisen asialle niin se on kerrasta poikki ihan jetsulleen. Piispat kokoontuvat ja pohtivat. Jo on kallista puuhaa. Saman tyyppisestä asiasta taitaa olla kysymys, kun koolla pitää olla kirkolliskokous miettimässä pitääkö lapsella olla yksi vai kaksi kummia. Kyllä siinä rahaa palaa, kun kalleilla päivärahoilla yhdentekeviä asioita mietitään. Kettu vaan kysyy kuinka paljon kummiyhteyksiä kukin ylläpitää. Kastajaisten jälkeen sitä eletään teillä tietämättömillä niin kummit kuin kummitettavatkin. Aika on vain yksinkertaisesti kulkenut ohi. Kummit tulevat ja menevät. Kirkko ei vain pysy mukana.

Pitäähän perinteitä olla joku sanoo. Kyllä perinteitä riittää ja uusia tehdään koko ajan. Mitäs sanotte; on tangomarkkinat, tähdet tanssivat, Idolsit, Sulkavan soutu, Sodankylän elokuvapippelot ja tuskafestarit. Jos tämä ei riitä niin Ankkarock otetaan mukaan. Niin ja Salpausselän kisat. Ei huolta kyllä perinteitä riittää ja kaiken lisäksi ilman piispainkokousta.

Näissä merkeissä,

Tsemppiä kaikille!